Ilmeisesti on taas se aika vuodesta, kun on aika luovuttaa suosiolla ja vaihtaa blogin taajuutta hetkeksi tyylistä johonkin aivan muuhun. Tällä kertaa mittari kääntyy kohti Urhoa, minkä uskon miellyttävän teistä hyvin montaa. Kävimme eilen nimittäin näpsimässä hiukan bannerikuvia. Sessiosta jäi käteen paitsi itse banneriotos, myös liuta hemaisevia kuvia, kestäs muusta kuin ystävästämme Urhosta.
Urhonhyppy!
Kirjoittaja itse ei ole ollut kovin edustava viime päivinä, joten kuvat ovat jääneet minimiin. Puolikkaan vartaloprofiilin verran kuitenkin näyttäydyn, sillä eihän uutta laukkua ole mahdollista esitellä ilman in action -kuvaa. Fri-laukun salkku saapui luokseni pitkällisen metsästyksen jälkeen huuto.netistä, ja täytyy kyllä myöntää, että se on ihana. Juuri oikean kokoinen, juuri oikean värinen ja ennen kaikkea olkahihnallinen (niin, se pyöränkorihan ei ole vieläkään kiinnittynyt pyörääni itsestään).
Tänään olen viettänyt aikaani rakentavasti junassa istuen. Loppuvuoteni vietän jälleen täällä Etelä-Pohjanmaalla, mikä on teidän kannaltanne varsin hyvä juttu. Luvassa nimittäin reilun viikon mittainen harjoittelu sairaalassa, mistä varsinkin te opiskeluistani kyselleet saatte varmasti paljon miettimisen aihetta. Lisäksi minulla on ennen sitä muutama päivä vapaata, minkä käytän pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen liimautuneena. Listalla on muun muassa siskon vanhojentanssipuku, pari joululahjaa ja itselleni jotain somaa. Tänään illalla pääsen vielä lukioystävien seuraan illastuksen ja juoruilun parissa. Kaiken kukkuraksi värkkään uutta ulkoasua, joten nyt jos koskaan kannattaa pysyä reessä mukana! (Huomatkaa näpsäkkä jouluviittaus.)
Mukavaa lauantai-iltaa, palaan tuomaan hehkutukseni käytännönasteelle mahdollisimman pian!
Eilen vietimme poikaystäväni kanssa pikkujouluaattoa. Idea lähti alunperin siitä, että pyysin joululahjaksi cd-soitinta. Koska kuitenkin menemme jouluksi taas kotiin Pohjanmaalle eikä poikaystäväni nähnyt mielekkääksi raahata sitä jouluksi sinne ja sitten taas takaisin tänne, päätimme pitää oman jouluaaton jo etukäteen. Loppujen lopuksi herraseni päätti haluta ostaa minulle jotain henkilökohtaisempaa (ja minähän ostin hänelle PC-pelin, eh eh), mutta pidimme jouluaattomme silti.
Juhlava joulumenyymme koostui kaupan valmiskinkuista (oli ne sinapin kanssa ihan hyviä!), perunoista ja kastikkeesta. Laatikot jätimme väliin, sillä kaupan maksalaatikko olisi tuntunut jo liian köyhältä. Kyllä noistakin joulufiilis syntyi!
Joulun paras hetki oli tälläkin kertaa pakettien avaaminen. Pinkki mankka ostettiin lopulta yhteisillä opintotuilla, sillä rakastuin siihen jo ensikohtaamisella. Voiko olla somempaa kapistusta?
Siitä Henkilökohtaisesta Paketista paljastui pienen ravisuttelun ja arvailujen jälkeen synttärilahjakaulakoruni sarjaan kuuluvat korvakorut. En valita!
Loppuilta menikin blogin ja joulunyyhkyn parissa. Jostain syystä Love Actually muodostaa ison palan joulutunnelmastani ja se on pakko nähdä joka ikinen aatto. Eikä haittaa yhtään, että poikaystäväkin suostuu sitä katsomaan.
Vaikka tämä postaus onkin ällöpehmo ja täynnä poiggggismussukan ihastelua, niin ihan pelkkä kainalo ei minulle jouluna riitä. Siispä kirje lähti Korvatunturin sedälle, tänä vuonna tosin aikuismaisen vaatimattomana. On se jännä, miten jossain vaiheessa ne uudet barbit vaihtuivat kaikkeen järkevään. Ehkä vielä joku vuosi ennen kolmekymppisiä pitäisi repäistä ja toivoa lahjaksi uusi poni.
Ro mah ro-mah-mah vaan ! Tällä hetkellä olen aivan älyttömissä joulufiiliksissä, mutta koska se on vasta huomisen postauksen aihe, yritän virittäytyä tämän merkinnän fiiliksiin kuuntelemalla Lady Gagan ihanan friikkiä Bad Romancea. Toivotaan, että toimii!
Keskiviikkona juhlin niinkin tärkeää merkkipäivää kuin nimeäni, jonka kunniaksi mamma lähetti minulle aivan liian hienon lahjan. Paketeista nimittäin kuoriutui sekä tällä hetkellä eniten sytyttävän bändin, The Baseballsin, levy (arvatkaa, kuka myös saalisti liput Seinäjoen keikalle!) sekä kuolettavan ihana kirja. Voiko tietokirjalta tämän enempää toivoa?
Poikaystävä puolestaan toi pienoisen muistuttelun jälkeen mukanaan uuden Modan, joka on täynnä paitsi ihanan turhia pikkumekkoja sekä muun muassa tarpeellisia sukkaohjeita.
Keskiviikkoiltana oli myös ihanan kätilöporukan (eli kotoisammin kattien tai kätsien) pikkujoulut, jonka ohjelmaan sisältyi aluksi saunomista ja lopuksi tanssahtelua. Asusta ei saunan vuoksi ole varsinaista kuvaa, sillä laittauduin vasta sen jälkeen. Yksi kuitenkin näpsäistiin baarin vessassa, joten laadusta huolimatta yleiskatsaus siihen.
Torstain kuvauksellisuuden voitte kuvitella yhtälöstä kolmen tunnin yöunet + neljän tunnin verenpainemittausharjoitus + loppupäivän torkkuminen. Perjantaina sen sijaan pääsin taas hiukan elämään kiinni, joten asukin oli kuvaamisen arvoinen.
Illan vietin varsin hurmaavassa seurassa treffaten bloggareita. Vaikka suunniteltu megamiitti typistyikin kolmen neidin illastamiseen, niin hauskaa oli silti!
Illan asu muodostui poikaystävän H&M-tilaukseen ujutetun paljettipaidan ympärille. Täytyy myöntää, että suorastaan rakastan tuota riepua. Väri on täydellinen ja yhdessä paljettien kanssa niin ihanan överi. Vaatimattomuus ei tätä tyttöä todellakaan kaunista.
Kävimme ensin syöpöttelemässä Amarillossa (vaikka taisinkin vannoa, etten enää ikinä syydä rahojani Oulun toimipisteeseen...) ja jatkoimme samalla linjalla Bisketin herkkujen parissa. Autuaita ovat hyvinsyövät!
Nyt iski niin kova inspiraatio, että pakko jakaa se teillekin! Vähän kyllä aavistelinkin tällaista ensimmäisen tatuoinnin yhteydessä, mutta nyt on ehkä pakko saada lisää.
Haaveilen hiukan isommasta kokonaisuudesta nilkkaan. Tahtoisin sen koostuvan yksittäisistä kuvista, joita ottaisin pitkin matkaa. Jokainen kuva merkitsisi minulle jotain eivätkä ne välttämättä liittyisi toisiinsa mitenkään. Yhtenäistämiseen käyttäisin täytekuviota. En vain tiedä, tulisiko siitä liian sekava vai olisiko parempi ottaa pieniä kuvia ympäri kehoa. Jotenkin vain isompi kollaasi houkuttaisi. Toinen mahdollisuus olisi sijoittaa kuvat ympäriinsä ja tyydyttää nilkkakuvan tarve jollain aivan muulla.
Tämä ei kuitenkaan ole vielä tämän hetken juttu. Mutta kipinä syttyi sen verran kovasti, että on varmaan pakko alkaa piirrellä luonnoksia. Entäs te, sytyttikö?
PS. Huomatkaahan myös alempi, tänään ilmestynyt postaus!
Tämän postauksen ajaksi tämä blogi vaihtaa taajuutta tyyliblogista tyylittömyysblogiksi sekä neulomishypetysblogiksi. Tulee sitä tyyliäkin (älkää nyt sekoittako tätä tyylikkyyteen) hiukan, mutta ymmärrätte, mistä puhun, kun skrollaatte ihan pikkuisen alaspäin.
Niin juuri, tähän. Hot, eh?!
Tässä asussa siis keekoilin koululla keskiviikon. Meillä oli ensimmäinen action-tunti, jonka aikana pääsimme tutkimaan pissinäytteitä ja ihan oikeasti pistämään! Pistopaikka oli tosin sormenpää, mutta siistiä se oli silti. Hassua, että vaikka ajattelin aina meneväni opiskelemaan jotain hyvin tieteellistä tai taiteellista, niin täällä tunnen oloni lopulta kotoisaksi. Minulla on muuten viikon harjoittelu juuri ennen joulua, joten silloin olisi sitten luvassa joko lisää ihastelua tai täydellinen romahtaminen. Sitä odotellessa!
Torstaina taas pukeuduin johonkin hiukan normaalimpaan. Lintumekko on jäänyt melkoisen vähälle käytölle, sillä olen säästellyt sitä johonkin hiukan hienompaan tilaisuuteen. Valitettavasti sellaisia ei ole osunut kohdalle, joten sulautin sen arkikäyttöön.
Viikonloppu on sujunut jouhevasti kalsarimeiningillä käsitöiden parissa. Päätin panostaa tänä vuonna itsetehtyihin joululahjoihin, joten olen tällä hetkellä lähes täydellisessä symbioosissa virkkuukoukun kanssa. Myöhemmin tarkoituksena olisi myös neuloa yhtä sun toista. Innostukseni tarttui myös miehekkeeseen, jonka kanssa vietimme eilen nuorekkaan lauantai-illan neuloen kahteen asti yöllä.
Käsityöt iskevät muutenkin nyt aika kovasti ja olenkin miettinyt hiukan totisemmin pientä mallistoa. Idea on kytenyt mielessä jo pari vuotta, mutta nyt se voisi alkaa olla realistinen. Jos nyt alkaisin käyttää vapaa-aikaani enemmän ompeluun, voisin saada kesäksi muutaman mekon malliston myyntiin. Ehkäpä, ehkäpä!
Ja koska tämä postaus oli kohtalaisen turha, lahjon teidät tykkäämään tästä Urhon sunnuntaisöpöilyillä.
Loppuun vielä tiedote: kaikki pohjoisen alueen bloggarit, suunnistakaa 27. päivä eli ensi perjantaina tänne Ouluun! Järjestämme rentohenkiset pikkujoulut ihan jokaiselle blogia kirjoittavalle/kirjoittaneelle henkilölle. Sekä uudet että vanhat tuttavuudet ovat erinomaisen tervetulleita! Paikkana on luultavasti blogihenkilön koti nyyttärimeiningillä, joten ei tarvitse pelätä virallista ravintolaillallista. Lisää tietoa saa kysäisemällä tai Anonyyminurkasta. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan!
Voiko elämässä loppua aika kesken? Siltä tällä hetkellä nimittäin pahasti tuntuu. Nimenomaan kaikki kiva on pakko jättää tekemättä, kun koulun, läksyjen ja kodin lisäksi ei aikaa jää yhtään mihinkään. Ompelukoneeni on luultavasti kerännyt niin paksun pölykerroksen, ettei sitä saa taltallakaan enää kaivettua esiin ja yhtä lailla kaikki inspiraatio tuntuu valuvan sormien läpi. Ideoita kyllä löytyy, mutta jostain syystä en saa niitä ikinä edes kirjattua paperille, joten päivän päätteeksi ne ovat jo unohtuneet. Onneksi on kuitenkin viikonloput sekä satunnaiset vapaapäivät mahdollistavat ryhmäjaot!
Torstaina minulle osui yksi tällainen, joten vietin päivän rästiin jääneiden koulutehtävien parissa kotosalla. Onneksi sain kaikki tehtyä, joten vapaata on nyt hiukan enemmän. Perjantaina taas päivään kuului vain yksi luento. Tämä ei juurikaan kannustanut laittautumiseen, joten lähdin kouluun ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ilman meikkiä ja tukka baskerin alla piilossa. Aitoa opiskelijameininkiä!
Illalla taas oli kaverin tuparit, jolloin panostaminen houkutti hiukan enemmän. Värjäsin myös ensimmäistä kertaa ikinä itse hiukseni! Sävy ei suuremmin muuttunut, sai vain hiukan enemmän punaista ja mikä tärkeintä, peitti petollisen vaalean tyvikasvun (joka alkoi päälaella näyttää kauempaa katsottuna kaljulta). Näin lyhyt tukka ei onneksi kaipaa kovin suurta lahjakkuutta, kunhan vain pruuttaa koko tuubin menemään.
Joku muuten toivoi tarkempaa esittelyä kodistamme, joten tässä se aika lailla on. Eteistä näkyy lähes joka postauksessa, olkkari on tässä ja keittiöntapainen sekä makkari ovat aina niin sotkuisia, ettei niitä kehtaa kuvata. Joulusiivojen jälkeen voin nekin kuvata, mutta 43 neliöön ei valitettavasti kovin paljon mitään jännää mahdu.
Tummanoranssien korkojen lisäksi kokomustan asun väripilkkuina toimi huulet sekä Penney'sin paljettirusetti. Paljettilinja jatkui myös samaisen puljun clutchissa.
Eilen minun oli tarkoitus viettää rauhallinen koti-ilta Urhon kanssa, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun sähköpostiini kolahti viesti Peppikseltä. Yöelämätietämykseni Oulusta laajeni yhden klubin verran, kun suuntasimme Nuclear Nightclubiin livebändien perässä. Kaksi ensimmäistä ei niin sytyttänyt, mutta The Micragirlsin vallaton meno veti kyllä sydämen käppyrälle. Tätä ehdottomasti lisää!
Ja tuo epämääräisesti repsottava laukunhihnahan jossain vaiheessa päätti irrota. Vasta näitä kuvia selatessani huomasin, että ilmeisesti se varoitteli siitä jo ennen lähtöä.
Oli kyllä melkoisen mukavaa, kiitos vain Peppikselle seurasta! Yön pimeydessä kohtasimme myös Lihaviston neidin sekä Elsan, joten melkoisen tyylikästä väkeä klubilla pyöri. Peppiksen älyhienot tatuoinnit taas herättivät salaisen kaipuun toiseen nilkkaan/jalkapöytään/sääreen ryhmittyvään kollaasiin, jota olisi loppuelämä aikaa laajentaa. Voi olla, että on melkein pakko alkaa soitella tatuointiliikkeitä läpi.
Tänään saatan käyttää loppuillan villiintyneen ompelukoneen kesyttämiseen tai sitten vain makaan x-asennossa kattorappausta tuijotellen. Huomenna en kuitenkaan keksi kirjoitettavaa, joten
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ISILLE (tänään), HYVÄÄ NIMIPÄIVÄÄ SISKOLLE (ja kaikille muillekin tänään nimeään juhlistaville) sekä HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ÄITILLE (huomenna)!
Nyt menen popsimaan Aspirinia. Ei, tämä ei ole krapulaa, vaan seurausta kahden yön liian nuorekkaasta aktiviteetista. Voiko mentaalinen vanhusmaisuus aiheuttaa pääkipua?
On oikein mukavaa löytää kaapista vanha vaate, jota ei ole käyttänyt vuosiin ja huomata sen olevan oikeinkin silmää miellyttävä ja hotcool.
Lauantaina löysin nimittäin kellarivarastosta varsin rouheat nyörisaappaat, jotka ostin lukion lopussa penkkariasuni osaksi ja joita en ole sen koommin käyttänyt.
Hassua, mutta muistan kyseisenä päivänä kenkien tuntuneen aivan hirveän korkeilta ja vaikeilta kävellä. Päkiävaimentimen ne tarvitsevat edelleen, mutta korko ei taida olla juurikaan matalimpia saappaitani korkeampi.
Toinen mukava juttu on löytää kaapista ei-niin-vanha vaate ja keksiä sille aivan uusi käyttötarkoitus tai yhdistelytapa.
Syksyllä ostettu huivi kietoutuikin kaulan sijasta hartioiden ympäri ja kiinnittyi Dublinista ostetulla, hillittömän kauniilla rintarossilla.
Urho osoitti omiani huomattavasti suurempia lahjoja päivän asu -poseerauksissa. Poseeraus 1: Kiinteä tuijotus suoraan katsojan pään läpi. Tämän täytyy olla sitä, mitä aina Huippumalli haussa -ohjelmassa haetaan!
Olenko istunut aivan liikaa anatomian tunneilla, vai tuleeko jollekin muullekin näistä sukkahousuista mieleen luukudos?
Poseeraus 2: Vääntäytyminen johonkin mielenkiintoiseen asentoon kasvojen ilmeen pysyessä hallittuna ja katseen suuntautuessa edelleen linssin läpi.
Myös se on mukavaa, kun keksii uuden tavan tehdä jo lähes rutiiniksi tullutta asiaa. Täydellisen rentoa baskeria olen yrittänyt tehdä jo muutamaan otteeseen ja vihdoin pääsin edes lähelle tavoitettani. Novitan ihastuttavaa Puro-lankaa lähdin työstämään seiskan pyöröpuikoilla. Aloitin 60 silmukalla, joita neuloin kymmenisen riviä 1 oikein, 1 nurin -taktiikalla. Sen jälkeen vaihdoin aina oikein -neuleeseen, jota leventelin alussa lähes joka rivillä pääasiassa 5 oikein, 1 lisäys -periaatteella. Kun myssy alkoi näyttää tarpeeksi leveältä (olisikohan silmukoita ollut reilu sata?), neuloin vain oikeaa jokusen tovin. Kun pituutta alkoi olla tarpeeksi, vaihdoin nopeisiin kavennuksiin, jonka aikana neuloin melkein joka rivillä 3 oikein, 1 kavennus. Sitten, kun pyöröpuikot alkoivat käydä liian isoiksi, päätin neuleen ja sumputin myssyn käsin ompelemalla. Joku fiksu olisi ehkä vaihtanut sukkapuikkoihin ja ommellut neuleen loppuun, mutta minulla ei niitä ollut ja onnistui se sumputtamallakin ihan hyvin. Rusetin neuloin peruspuikoilla aina oikein -neuleella. Lähdin 15 silmukalla ja neuloin ehkä kuusi riviä, ennen kuin aloitin kavennukset. Kavensin seitsemään silmukkaan ja neuloin sitä paria riviä. Sitten taas levensin neuletta ja neuloin rusetin loppuun. Taitoin sen kaksinkerroin pituussuunnassa ja neuloin sileällä neuleella kiinnikkeen. Baskerissa rusetti on kiinni oikein kauniisti karhunlangalla.
Alunperin tarkoitus oli huovuttaa tuo, mutta ensimmäisen prototyypin erittäin epäonnistunut lopputulos (huopui munakupin kokoiseksi, jee) muutti suunnitelmat. Täytyy vain toivoa, ettei se sateessa kovin paljon nypyty.
Nuo reiät eivät ole tippuneita silmukoita, vaan lisäyksistä seuranneita kolosia. Joku viisas voisi vähän valaista, miten ne pystyy välttää.
Langan sävy on Iltanuotio ja minä olen aivan lääpälläni siihen. Muutkin värit olivat kyllä aivan valloittavia. Ehkäpä siinä onkin hommaa ensi talvelle, kun teen baskerin jokaisesta väristä.
Kieltämättä oikein mukavaa on myös se, kun löytää kaupasta jotain aivan uutta. Lähiaikoina ostokseni ovat tosin olleet pääasiassa koulukirjoja ja -tarvikkeita. Onneksi enää muutama viikko megapitkään joululomaan!
Ilmeisesti minusta on tullut sen verran vanha, että torstaisen riekkumisen jälkeen kulutin viikonloppuni lähinnä sohvan ja sängyn välimaastossa. Lauantaina yritin kuitenkin olla reipas ja kävelin lähikauppaan, jonka ovella minua tervehti SULJETTU-lappu. Joku pyhäinpäivä muka!
Tästä masentuneena vietinkin loppuillan (ja jos tarkkoja ollaan, myös sunnuntaipäivän) sohvan pohjalla Urhon kanssa nyyhkyleffoja tuijotellen. Lauantai-illan projekti oli Oopperan kummitus, joka kuului nuoruusvuosieni suurimpiin rakkauksiin (pääasiassa vaan se kummitus). Olihan se edelleen aika ihana, vaikka vuorosanat ja laulut ulkoa osaavana oli aikaa huomata myös niitä vähemmän mairittelevia ominaisuuksia. Esimerkkinä näistä huonosti kiinnitetyt pulisongit, kamalat suomennokset sekä naispääosan toistuva kultakalailme. Mutta on se kummitus vaan kuuma!
Uu, I'm burning.
Ylitsevuotava reippauteni ei ole oikein vieläkään päässyt laantumaan, kouluviikkoni on nimittäin melkoisen tyhjä. Maanantaina kävin koululla vain tuutortunnilla kuuntelemassa Tehy-manifestia sekä saamassa VIITOSEN (aplodeja, kiitos) ruotsin suullisesta. Tiistaina taas ohjelmaan kuului aikuisasiaa kaupungilla. Isänpäivälahjan hankinnan lisäksi kävin hoitamassa pankki- ja vakuutusasioita. Tapaturmavakuutukseni loppui muutama päivä sitten ja olen sen jälkeen ollut takamus liekeissä. Minun tuurillani ei nimittäin olisi mikään ihme, jos nyt, kun minulla ei ole vakuutusta, saisin taivaalta meteoriitin tai avaruussukkulan päähäni. Itse asiassa lensin heti ensimmäisen non-vakuutetun päivän aamuna ulkoportaat alas. Rankamurtumaa odotellessa!
Aikuisasioiden lisäksi käväisin myös muutaman tunnin päivällisellä kahden lempinaisen kanssa. Lempiruokaa maistelin uudessa lempimekossani suoraan Penneysiltä.
En tiedä, mitä tämän kuvan teksteille tarkkaan ottaen tapahtui, mutta se oli jotain peruuttamatonta, joten yrittäkää selvitä. Tässä asussa siis tänään.
Herkullisen punainen tikkilaukku sekin Penneysiltä. Eikä hätää, tulette varmasti kyllästymään! Penneys-ostokset eivät nimittäin ole vielä läheskään läpikäyty.
Nyt on vähän jännää sinänsä, että olisi paljon aikaa, mutta en oikein keksi, miten sitä hyödyntäisin. Olisihan tuolla noita kangaspaloja useampikin, joten niitä sitten ehkä. Ainakin se syysmekko ohjeineen pitäisi vielä tehdä! (Nythän on vielä aivan syksy, olen siis hyvin aikataulussa.)
Sitten eilisiin Halloween-kemuihin. Paikalle saapui kuusi kummallisesti pukeutunutta neitiä (flunssa verotti väen puoleen suunnitellusta). Istuimme aluksi iltaa syöpöttelyn merkeissä ja yön alkaessa siirryimme baarin puolelle tanssahtelemaan. Oli kyllä hirveän mukavaa, kiitos vain tyttösille!
Raparperirahkapiirakka
ympyrävuokaan. Pienen uunin pellillinen: 2 x annos. Ison uunin: 3 x annos.
4 dl vehnäjauhoja 1,5 dl sokeria 1 tl leivinjauhetta 1 tl ruokasoodaa 1 tl vanilliinisokeria 125 g margariinia 1 muna 1 dl piimää/jogurttia (tärkeä! Jätin kerran pois ja tuloksena ruokasooda pilkutti piirakan ällöttävän vihreäksi.)
1. Sekoita keskenään pohjan kuivat aineet. Sulata rasva ja lisää joukkoon. 2. Jaa taikina kahtia. 3. Lisää toiseen puolikkaaseen muna ja piimä/jogurtti. 4. Levitä tämä taikina voidellun vuoan (tai uunipellille leivinpaperin päälle) pohjalle. 5. Asettele päälle raparperipalat. 6. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada raparperien päälle. 7. Murusta pohjataikinan toinen puolisko piirakan päälle. 8. Paista 175-asteessa 35 min.
Tämä on varsinainen bravuurini ja ylpeänä annan ohjeen eteenpäin. Kohdelkaa sitä arvoisellaan tavalla!
Herkkuhyrrät
20-25 kpl (näihin juhliin tein tupla-annoksen ja vaikka olen elänyt näillä tämän päivän, niitä on edelleen parikymmentä jäljellä)
250 g margariinia 4 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 250 g maitorahkaa
täytteeksi esim. Rainbown paprika-sipulituorejuustoa ("voitelin" taikinan sillä, kului noin ½ prk per annos), Poutun savusuikaleita (noin ½ pussia per annos), suippopaprikaa (1 iso/annos) ja Xtran juustoraastetta. Sisälle voi laittaa melkein mitä vain, kunhan se on suhteellisen pieneksi pilkottua. Juustoraaste on aikalailla must, että hyrrät pysyvät kasassa.
1. Nypi jauhot, pehmeä margariini ja leivinjauhe sormin (erittäin terapeuttista, suosittelen!). 2. Sekoita käsin tai puuhaarukalla mukaan maitorahka. 3. Laita taikina pakastepussiin ja litistele mahdollisimman ohueksi. Laita jääkaappiin kovettumaan muutamaksi tunniksi tai mieluiten yön yli. 4. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi (jos tarkkoja ollaan, niin 25 cm x 60 cm). Levitä päälle täytteet. 5. Rullaa taikina kääretortun tavoin pötkyläksi. Nipistele sauma umpeen. 6. Leikkaa pötkö parin sentin kokoisiksi kiekoiksi ja aseta ne makuulleen pellille leivinpaperin päälle. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle juustoraastetta. 7. Paista 225-asteessa noin 15 minuuttia.
Näitä en ollut tehnyt aikaisemmin. Ohje kuulosti aluksi hiukan hankalalta (nappasin sen Mimmin keittiöstä, kiitoksia vain ohjeesta!), mutta loppujen lopuksi nämä olivat helppoja ja nopeita tehdä. Juhlapäivän kiirettä helpotti se, että taikinan sai/piti tehdä etukäteen kovettumaan. Mitään kovin kevyitä tai erityisen halpoja nämä eivät ole, sillä taikinaan tarvitaan melkoinen määrä rasvaa ja muita aineita. Mutta kyllä näistä sen verran erinomaisia tuli (omakehu, köh köh), että ovat ne sen arvoisia.
Mutta entäs sitten se juhla-asu?
Harmittaa, kun oli pakko ottaa näin huonolaatuinen kuva. Tykkään tästä asusta niin paljon, että olisi kiva käydä kuvaamassa se oikein kunnolla jossain taiteellisessa paikassa. Kuvaajaehdokkaita?
Arvatkaa vain, tuliko hillitön halu kasvattaa tukka tuollaiseksi takapuolta hipovaksi. Ehkä siinä olisi sitten parille seuraavalle vuodelle projekti.
Puku on sukkahousuja lukuunottamatta itse tehty. Kengät Marokosta. Peruukki Punanaamiosta.
Urho oli pukeutunut karvaiseksi kannibaaliksi. Se myös veti roolinsa melkoisen kunniakkaasti haukkaisemalla jokaista ovesta sisään uskaltautunutta.
Ja kyllä, legendaarinen baarin vessa-otos. Tällaisten leidien kanssa ilta jatkui myöhälle hmm, aamuun. Melkoista opiskelijameininkiä, varsinkin, kun kouluun raahauduin sitten neljän tunnin yöunien jälkeen (toiset reippaat alle kahden tunnin. Minä olen jo niin vanha, etten moiseen enää kykene).
Nyt seuraa jotain historiallista: TITTIDIDII, Riina does make-up ja eritoten, Riina does puhevideo! Alunperin tämä oli kestoltaan 45 minuuttia ja kooltaan 720 megaa, joten ihan vähän olen sitä pätkinyt. Ei saa nauraa!
Näiden lisäksi meikissä mukana olivat Dunnesin irtoripset, jotka ehtivät jo poistua roskakoriin.
PS. Koska poikaystäväni brutaalisti teki minusta viikoksi yksinhuoltajaäidin, olen hankkinut uuden. Kyseessä on Joel, 10 vuotta. Tapasimme koirapuistossa, jonne hän tuli katsomaan koiria ja kertomaan huonoja vitsejä. Hän opetti minulle numeroita saksaksi, mutta ameriikassa hän ei kuulemma ole kovin hyvä. Hän myös keksi kauniin laulun luista ja verestä, olipa mukana myös aivoja, matoja ja "kaikkea muuta, ällöttääväää". Kemia välillämme oli käsinkosketeltavaa.
Elän sinkkuviikkoa Urhon kanssa. Huomenna asuntomme valtaa parisenkymmentä kummallisesti pukeutunutta naista. Mistä on kyse? No Halloween-juhlista, tietenkin!
20-vuotias kaikkeen vanhaan ja somaan hurahtanut haahuilija. Kuljen omaa tietäni ja poimin mukaan matkan varrelta kenkiä, idoleita, ruokaa, musiikkia, kellohameita, elämäniloa ja päättymättömiä kaulahuiviprojekteja. Sekä jäätyneitä pihlajanmarjoja! Kysymykset, henkilökohtaisuudet ja muut sähköpostilla: oh_molly (ät) hotmail.com
Liivimekko Penney's, pallosukkikset Dunnes, vyö Dunnes.
