Oh Molly!

heihei suomi

2012-02-12T22:14:00.000+02:00

Eilen oli kyllä niin mahtavat läskiäiset tällä onnentytöllä, että kyllä nyt lähtee Intiaan asti ihan mielissään ! Ruokaa ja juomaa oli paljon, eikä näin mukavaa juhlaväkeä ole meidän tuvassa vielä ennen käynytkään. Kuvat eivät kyllä mitenkään ole julkaisukelpoisia, joten pre-party -tunnelmia tässä:

Ehtoisa emäntä juhlapuvussaan.

Tänään onkin sitten aika mennyt muiden kivojen asioiden hyvästelyssä, mm.

Vähän alkaa pikkuhiljaa jo jännittää! Toisaalta en ole vielä edes aloittanut pakkaamista, että pahin paniikki iskee varmasti vasta sitten. Tästä eteenpäin päivitykset tulevat siis pääasiassa Elämän kevään puolella, koska kahden blogin päivittäminen ei ole minusta mielekästä. Selkeästi tämän blogin asiat tulevat kuitenkin edelleenkin tänne, koska toista blogia lukee puoli kouluani ja vähän pitää yrittää puhtoista mielikuvaa säästellä. Merkitkäähän siis molemmat blogit seurattaviin, että pysytte kaikessa jännittävässä mukana!

Kuullaanpa sitten seuraavan kerran Bangaloresta, heiiiii!

Trololoo

2012-02-08T20:42:00.000+02:00

MUST ! Nauroin tälle vedet silmissä vartin ja jaoin sen Facebookissa kaverini seinällä. Nyt se näkyy minun fb-etusivullani enkä pääse siitä ollenkaan yli. Poikaystävä ei ymmärrä, sanokaa nyt te että tämä on edes vähän hauska !

Olen kyllä kuumeessa että tämä kaikki saattaa johtua myös siitä.

Viime hetkiä

2012-02-07T16:14:00.000+02:00

Viimeiset viikot olen käyttänyt tehokkaasti jäljelläolevien asioiden hoitamiseen ja yrittänyt kiskoa iloa irti viimeisistä hetkistäni talvisessa Oulussa. Viime viikonloppuna tuli äiti ja sisko kylään ja ohjelmaan kuului melko hyytäviä, mutta myös nautinnollisia asioita.

Muuten onkin sitten ollut vähän surkeampaa, kun samaiset henkilöt veivät Urhon minulta pois kotilomalle.

Organisaatiokykyni on kyllä todella pantu koetukselle töiden, koulun, lomakkeiden (voisin kertoa teille pienen tarinan semmoisesta pikkuasiasta kuin viisumi, mutta vielä sille ei jaksa nauraa, joten myöhemmin), pakkaamisen tai tässä vaiheessa vielä tavaroiden haalimisen ja kaiken muun hässäkän keskellä. Mutta yritän omaksua tässä intialaista asennetta ja päästää vähän piuhoja löystymään. Kaikki ajallaan.

Ja ennen kaikkea...

Tasan viikko siihen, että lämpömittari näyttää pysyvästi 60 astetta enemmän kuin täällä nyt ! Trololoo !

beach party

2012-01-29T15:37:00.011+02:00

Eilen illalla vietimme ystävän luona hienojen naisten cocktail-iltaa drinkkejä tehden ja shotteja kumoten. Päälle valikoitui rantakuvioinen mekko, josta melkein löytää rantabaarin ja eksoottisia hedelmäjuomia!

Joka kerta, kun vedän tämän mekon päälleni, alkaa seuraava laulu pyöriä päässäni. Enjoy!

"Kerronko sulle mihin voit sen kameran tunkea?!"

Urholla on krapula, mullapa ei; meikä ajatteli vielä tänään kirjoittaa loppuun yhden pienen projektisuunnitelman yhtä pientä opinnäytetyötä varten. Iisipiisi !

rant n' rave

2012-01-29T11:21:00.001+02:00

Kun on tottunut halpoihin kirpputoreihin, joskus joutuu aivan tosissaan puntaroida ostoksiaan, kun mahtava vaate sattuu kohdalle pari kolikkoa isomman hintalapun kanssa. Löysin Second Hand Storesta superhienon t-paidan, mutta hintaa sillä oli 5 euroa, joka on mielestäni käytetystä t-paidasta melko paljon. Mietin siinä sitten itsekseni: mitä äiti tekisi? Ja tulin siihen tulokseen, että jos kertoisin äitilleni löytäneeni ihan aidon Stray Cats t-paidan noinkin halvalla, mutta jättäneeni sen sille tielleen, äiti ehkä kokisi epäonnistuneensa kasvattajana.

Shortsitkin on muuten äidin peruja, pätkäisin ne taskumittaisiksi ja hurautin pesukoneessa 75 asteessa. Mikään ei voita vanhaa kunnon munapussillista Levistä!

Ja nyt kun kerran kuvissa piilomainostetaan, niin mainostetaan sitten kunnolla: niitä mustia Dr. Denimin Kissyjä on nyt tullut myös XS:nä, kipinkapin hakemaan omanne! Ja Plentyistä alkaa L- ja M-koot loppua, ne on joka tytön unelmapöksyt, joten go get yours.

pippi

2012-01-27T21:59:00.000+02:00

neiti kodinhengetär

2012-01-26T17:02:00.001+02:00

Löysin kaappini perukoilta epämääräisen nyrkkiin mahtuva mytyn ruudullista kangasta. Kyseessä oli ilmeisesti alkusyksystä konepestyn ja sittemmin teille tietymättömille kadonnut hamoseni, jonka olin jo autuaasti ehtinyt unohtaa.

Koin pienen omantunnon pistoksen ilmeisestä kyvyttömyydestäni tehokkaaseen vaatehuoltoon, joten kaivoin toisen kaapin perukoilta muuton yhteydessä viime kesänä ostetun silityslautarautakombon, jonka Anna purki viime viikonloppuna ostokääreistään. Kaikista ei vain ole kotiäideiksi !

Ja kivaltahan hame näytti pitkästä aikaa päällä Jackson-kenkien kaverina!

Tukkaväkerryksestä napsin myös making of -kuvat !

Käytin lämpörullia kuivaan, puhtaaseen, muotovaahdolla pämpättyyn tukkaan. Laitoin rullat siten, että litistettävälle puolelle käytin päällihiuksiin isoja rullia ja latvoihin pieniä, koko puolelle meni vähemmän rullia isompiin hiussoiroihin. Toiselle, kiharaisemmalle puolelle taas käytin keskikokoisia ja pieniä rullia kolmeen kerrokseen pieniä soiroja, ja loput rullat menivät takatukkaan. Kiinnitin litistettävän puolen pinneillä ja hiuskoristeella korvan taakse. Kiharaisemman puolen tuuheutin vielä kuivashampoolla, otsiksen väänsin normaaliin tapaan. Tällä tyylillä teen pitkälti kaikki hitusen juhlavammat kampaukseni, amatöörimäisesti ja maanläheisesti!

Loppuun taas olkkarin ikkunaa. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi poikaystävä on iskenyt pokerikeskuksensa ikkunan eteen; kyllä minäkin tuntisin olevani jonkinlaisessa flowssa, kun tällaista maisemaa päivästä toiseen tuijottelisin!

Tohtorin leikkiasu

2012-01-22T17:13:00.000+02:00

Playsuit av Dr. Denim

Sunnuntaitöiden jälkeen on vähän puhti pois, mutta vielä pitäisi jaksaa pikku lenkki tehdä ennen illan löhöaikaa. Siispä ylös, ulos ja äänestämään!

Otsatukkataika

2012-01-22T14:23:00.001+02:00

Olen lupaillut tehdä tukkatutoriaaleja jo melko kauan, mutta ehdin jo autuaasti unohtaa ne, kunnes minua asiasta onneksi muistutettiin. Olen aiemminkin kertonut käyttämistäni laitteista ja perusmenetelmistäni eivätkä ne ole oikeastaan muuttuneet, vaikka tukkaan melko monta lisäsenttiä onkin ehtinyt tulla. Voisin ehkä perusmenetelmien sijaan kertoa joskus toisella kertaa kampauksista, joita tähän tukkaan nykyisin väkertelen. Mutta tällä kertaa on vuorossa eräs spesifimpi alue, nimittäin otsatukka.

Kuten olen aiemminkin valittanut, tukkani on lasimainen kiiltävä ja piikkisuora. Otsatukka ei siis sellaisenaan ole mikään fiksu ratkaisu, sillä laittamattomana se rötköttää otsallani epäesteettisesti kuin yliajettu orava.

Niinkuin näin. Tuossa tukkani on luonnontilassa muutenkin. Olen hyvin laiska hiusasioissa; päivittäisiin rutiineihini kuuluu lähinnä se, että käyn illalla saunassa ja menen märällä tukalla nukkumaan, yleensä ennen kuin muistan laittaa tukkaan esimerkiksi muotovaahtoa. Aamulla tukka sitten näyttää tuolta eikä se paljon kummemmaksi menisi, vaikka sitä föönailisinkin tai edes yrittäisin tehdä sille jotain. Säästyypähän tukka ja aika!

Mutta takaisin otsaosioon. Aiemmin luotin ilmakihartimeen, mutta kovin tehokasta lopputulosta sillä ei omaan tukkaani saa. Sitten löysin suoristusraudan. Skeptisen alkuvaiheen ja muutaman normaalikokoisella raudalla aikaansaadun palovamman jälkeen hankin minisuoristuraudan, jolla homma on heleppoa ku heinänteko.

Pyhässä yksinkertaisuudessaan otsatukka käsitellään raudalla osioissa tyvestä aloittaen ja latvoihin koko ajan sisäänpäin taivuttaen edeten. Yleensä pysähdyn vielä hetkeksi aivan latvojen kohdalla, jotta ne taipuvat kunnolla sisäänpäin.

Puudelituhero kaikessa komeudessaan.

Sitten tukka kammataan auki, itse myös tasaan latvat alta nostellen, jotta otsikseen tulee suora linja.

Lopputulos kuorrutetaan valinnaisella määrällä hiuslakkaa. Itse kulutan sitä niin paljon, että otsonikadosta voi syyttää pienen valtion kokoisesta reiästä yksin minua. Mutta minkäs teet kun ei muuten pysy, oi kun olisi suotu luonnonkiharoilla!

Ja valmis! Näin autuaasti en kyllä hymyile enää sen jälkeen, kun olen pipon käyttänyt koulumatkan verran päässäni. Laurakin totesi kertoessani tästä postauksesta, että mitä aion siihen valehdella, kun otsatukkani on aina koulussa ihan v*tuillaan. Totuuden kuulet lasten ja lapsenmielisten suusta.

Kyllä minäki seuraan muatii!

2012-01-21T22:16:00.000+02:00

Mä luin uuresta Rendistä että fetissivaikuttehet on nytte muatia. Se sattu käymähän sillai hianosti että mä justihin samana päivänä ostin kirpputorilta semmosen leviän nahkavyän joka näyttää melkee siltä että se päällä vois joku saksalaane romina antaa vähä kyytiä. Joten sitte ku päätettihi likkaan kans pitää semmooset juapotteluiltoomet nii mähä het viksuna laitoon uuren vyän mekoon pariksi ja olin heti askelehe erellä näitä kaupunkilaaspimatsuja!

Meitä oli illalla paikalla mun kaks parasta ystävää ja lisäks yks tommonen hempukka.

Nii ja Urho oli tiätty kans pitääs vähä kuria.

Me otettihi aika palio kuviaki mutta niistä ei tullu oikee hyviä.

Arvakkaapa miksi.

bahama blue

2012-01-20T16:48:00.000+02:00

Ostin kirpputorilta parilla eurolla neulemekon, joka oli kivan mallinen, oikean kokoinen ja muutenkin kiva. Mutta väritykseltään se oli sellainen tylsän collegehousunharmaa.

Onnekseni mekko oli 100% puuvillaa, joten pystyin tehdä sille taikojani. Suuntasin siis Anttilaan Dylonin hyllylle ja valikoin pesukonevärien kirjosta Bahama Bluen.

Heitin mekon väriainepaketin kanssa pariin otteeseen koneeseen pyörimään ja kappas !

Se on bahamansininen !

a party in the county jail

2012-01-17T21:33:00.000+02:00

Melkein.

joha helepotti

2012-01-17T15:56:00.000+02:00

Minilomaillut Riina täällä hei ! Palasin eilen alkuyöstä melkein viikon hermolomalta kotopuolesta ja voin kertoa, että pieni irtiotto koulusta ja vaihtohommista tuli kyllä tarpeeseen. Tämä olikin sitten viimeinen kerta kotona ennen toukokuun loppua, vähän haikeaa oli kieltämättä. Mutta nyt on taas energiaa hoitaa asiat päätökseen ennen lähtöä ja ehkä antaa blogillekin enemmän huomiota.

Viikon aikana ehdin viettää aikaa kotikolon lisäksi Tampereella, jossa juhlittiin erään hurmaavan pikkumiehen toista syntymäpäivää. Kamera kulki tyytyväisenä laukussa suurimman osan ajasta, joten kuvasaldo jäi aika vähäiseksi. Kotona puolestaan käytin aikani tehokkaasti Mario Kartia treenaten ja saatoinpa myös ommella semmoisen ihanan mekon!

Ihanista mekoista tulikin mieleen, että ratkemispisteessä oleva vaatekaappini päätti, ettei varastoi enää yhtään uutta mekkosta, ellen ala tyhjentää sitä toisesta päästä. Joten maksettu mainos, Second Hand Storen pöytä numero 149 ! Nyt siellä on Annan kiertoon lähteneitä ihanuuksia ja tänään vien sinne siskoni valtavan farkkukasan ja toivottavasti lähipäivinä ehdin roudata omat ylimääräiseni sinne.

Mutta juuri nyt otan rennosti vielä hetkisen. Ikkunasta näkyy seesteinen auringonlasku ja illalla pääsee swing-kurssille. Life is good.

tätä ei pieni pää voi ymmärtää

2012-01-09T21:21:00.001+02:00

Olen odottanut pääseväni kotiin minilomalle jo monta viikkoa, mutta tämänpäiväiset uutiset heittävät odotuksen päälle ison mustan varjon. Tarkoitus oli myös kirjoitella tänään normihömppää vaatteista ja muusta, mutta nyt ei oikein huvita. Sitä jotenkin aina ajattelee, että itselle tärkeät asiat ja paikat ovat kaiken pahan yläpuolella ja siksi asia iskee koviten, kun tällainen tulee omalle kohdalle. Eihän minun koulussani, paikassa, josta minulla on vain positiivisia ja lämpimiä muistoja, samassa paikassa, jossa pikkuveljeni on nyt, voi tapahtua mitään tällaista. Tiedän, että blogini lukijakuntaan kuuluu paljon kotikuntalaisia ja haluan ilmaista tukeni kaikille asianomaisille myös tätä kautta. Tällaista ei ansaitse kukaan eikä syyllistäminen muuta mitään. Jaksamista jokaiselle, jota asia koskettaa; minä en vieläkään aivan ymmärrä.

who wears short shorts?

2012-01-02T20:56:00.000+02:00

Vaatekaupassa työskentelyn ykköspuoli on ehdottomasti se, että saa aina ensimmäisten joukossa nähdä liikkeen uudet ihanuudet ja niin sanotusti kuoria parhaat päältä. Näin kävi edellisen kuorman saapuessa, kun työkaveri kaivoi laatikosta esiin Ne Täydelliset Punaiset Shortsit (jos koit deja vun, ei hätää, Matrix on yhä kasassa: olen aiemminkin löytänyt NTPS:t. Ne ovat tosin kokeneet merkittävän täydellisyydenvähenemisen, kun hallouminhimoni on aiheuttanut vyötärölle muutaman kummasti kiristävän makkaran. Halloumin liikakulutuksen hillitsemisen sijaan ostan uudet pöksyt, naisen logiikkaa parhaimmillaan!). I just couldn't help myself.

hyvä vanha, parempi uusi

2012-01-01T21:50:00.001+02:00

Uusi vuosi vaihtui mahtavassa ystäväporukassa ruokailun ja juomailun parissa. Päällä oli uusi joululomalla ommeltu mekko keidaskankaasta sekä ihanat saumasukat, joista toinen tuhoutui illan saatossa epäperinteisesti yläosan irtirepeytyessä (en olisi ikinä uskonut sen olevan mahdollista, varsinkaan, kun siihen ei tullut missään vaiheessa ainakaan tiedostetusti aikaansaavaa reikää. Sääli, noita jään tänä vuonna kaipaamaan!).

Minulla oli mahtava vuodenvaihde, josta on erinomaiset lähtökohdat ponkaista vuoteen 2012, entäpä teillä?

Michael Jacksonin vaatekaapista

2011-12-30T12:25:00.001+02:00

Sarjassamme rumuuden estetiikkaa osa 153. Jostain syystä huomaan ihastuvani aina palavimmin asioihin, jotka ovat erikoisuudessaan, värissään, mallissaan tai yleisessä olemuksessaan aivan kamalia. Aivoissani kun sattuu olemaan jokin pieni piuha väärässä paikkassa, joten minun silmissäni "aivan kamala" muuttuu superfantsuksi. Tätä on nähty tapahtuvan jo niin monesti, että epäilevän silmäyksen sijaan lähimpäni ovat tottuneet toteamaan "joo, ihan sun näköinen" hehkuttaessani säilykepurkeilla koristeltua kasarineulettani tai paljeteilla yltä päältä koristeltuja tennareita.

Ebay avasi jälleen ihmeiden onkalonsa minulle, kun käyttämättömät, juuri oikean kokoiset ja suorastaan shokeeraavan hienot Converset olivat sulkeutumassa muutaman minuutin kuluttua ilman ainuttakaan huutoa 8 dollarin lähtöhintoineen. Postikuluineenkaan nämä tossut eivät maltaita maksaneet, joten nyt olen niiden onnellinen omistaja. Kipittelisin nämä jalassa jo Oulun katuja, jos niissä olisi tullut nauhat mukana ja jos katuja ei peittäisi epämääräisen harmaa lumisohjo. Seuraavaa työpäivää odotellessa.

Ihan mielenkiinnosta, onko harrastamani rumuuden estetiikka vain oma kummallisuuteni vai tapahtuuko sitä yleisesti? Oletteko koskaan ihastuneet johonkin niin kamalaan, että se alkaa olla itseasiassa tosi hieno?

sama tyttö eri tyyli

2011-12-29T14:39:00.000+02:00

Työskentely farkkuliikkeessä on alkanut herättää sisälläni uinuvan kasarirokkarin. Se hiipii esiin hiljaa ja salakavalasti, mutta viime aikoina yhä useammin. Se ilmoittaa aamulla olemassaolostaan, kun heti herätessä päässä soi Gunnareita tai bussissa huomaa skippaavansa mp3-soittimesta kaikki hempeät kipaleet. Se on hyvin päällekäyvä olotila ja ottaa vallan, jos sille ei laita kampoihin. Ainut tapa nitistää se (ainakin hetkellisesti) on aloittaa aamu swingillä ja valita päälle hame housujen sijaan.

Tiistain myyjätär.

Koivissa uudet kopottimet, jotka tilasin hädissäni Elloksen alesta erään järkyttävän päivän jälkeen. Huomasin nimittäin kaupoissa kierrellessäni kuolaavani (ja taisin niitä muutaman parin sovitellakin) maihareita, siis niitä mahdollisimman epänaisellisia kissan- ja muiden pieneläinten tapposaappaita. Eikä hinku kadonnut minnekään, vaikka totesin näyttäväni ne jalassa b-luokan kasariteinielokuvasta karanneelta. Joten löytäessäni nilkkurit, jotka edestä ovat nyöritystensä kanssa melkein kuin maiharit, mutta miljoona kertaa sirommat, ja traktoripohjaisten kiilakorkojen ansiosta vieläpä käytännölliset, olin onneni kukkuloilla. Näillä on viipotettu jo monta työpäivää!

Vähän eri hengessä sujui sitten eilinen työpäivä, kun aamulla ensimmäiseksi kuuntelin Paul Ankan mahtavan version Wonderwallista.

Melko hassua, kun voi tuntea olonsa kotoisaksi kahdessa niin erilaisessa tyylissä. Vai onko, oletteko te uskollisia vain yhdelle pukeutumistyylille vai ovatko asunne iloisia sekoituksia useammasta?

kinkkuakinkkuakinkkuaa

2011-12-29T12:43:00.000+02:00

This is what my Christmas was all about.

hirveän ihanaa joulua!

2011-12-24T07:13:00.003+02:00

Mielestäni maailman kamalimman joululaulun (videokaan ei yhtään kalpene laulun rinnalla) saattelemana teille kaikille pikku palleroille oikein ihanaa, lumista, rentouttavaa ja herkullista joulua! Urhokin lähettää märkiä kuononpainalluksia kaikille kavereille. Palataan asiaan pyhien jälkeen!

PUS! ♥

Helpoin tapa suunnitella mekko

2011-12-23T12:07:00.000+02:00

1. Nakita joku muu menemään kangaskauppaan puolestasi. Esimerkkitapauksessa kangaskauppaan meni äiti, jolle annoin melko vapaat kädet ostaa kangas, josta ompelen uudenvuodenmekon. Pienen puhelinjohdatuksen jälkeen äiti päätyi ostamaan ruskeanpersikan kankaan, jossa on keitaita. Odotan mielenkiinnolla.

2. Nakita joku muu suunnittelemaan mekko puolestasi. Johdata kyseistä henkilöä apukysymysten avulla. Esimerkkitapauksessa poikaystävä suunnitteli tulevan mekon seuraavien kysymysten avulla:
"Leveämpi vai kapeampi helma?" "Leveämpi."
"Avoin edestä vai selästä?" "Selästä."
"Kuinka avoin selästä?" "Toooosi avoin!"
"Entä etuosa? (Auttava lause: Jos selkä on tosi avoin niin etuosa ei voi olla, näyttää paitsi turhan kaupalliselta ja myös pysyy huonosti päällä)" "No semmoinen venekaulus sitten."
Roooger!

3. Etsi netistä inspiraatiokuvia (vakiohakusanat 50s dress, 1950s dress, fifties dress, tässä tapauksessa myös 50s button dress, 50s low back dress)

Homma oli jo ompelua vaille selvä, kunnes hoksasin, että minulla taitaa olla kyseisen mallisia mekkoja jo muutama. Joten olisiko sittenkin olkaimellinen parempi...

Mutta toisaalta, ei minulla ole vielä yhtään venekauluksellista selästäsyväänuurrettua mekkoa, jossa olisi nappeja etuosassa. Ja olkapäille laskeutuvilla olkaimilla varustettu mekko minulla oli viimeksi vuoden vaihtuessa. Ei oo helppoo!

4. Tee päätös, kaavoita ja ompele.

That's it!

long gone

2011-12-22T22:47:00.000+02:00

Pari asua männäviikolta, toinen niinkin kaukaa kuin tältä päivältä, toinen lauantai-illan pikkujouluista.

Nykyinen fyysinen sijaintini on vieläkin Oulu, jossa odotan huomista työpäivää ja sen jälkeen koittavaa (hip hip huraa!) kolmen päivän joululomaa maaseudun rauhassa. Aion ansaita oleskeluni, kupuuni mätättävän valtavan ruokamäärän ja koiranulkoilutuspalvelun viemällä mukanani mittavan määrän lahjapaketteja, joista viimeiset pitäisi vielä valmistaa ja paketoida. Ehtiihän sitä.

Rosie

2011-12-18T18:39:00.000+02:00

Hard hard workin' all weekend long. Wearing boyfriend's shirt does help though.

red and white and blue and stripes

2011-12-11T10:51:00.000+02:00

Lauantain työvaatteet (housut Dr. Denimin Plentyt, gotta love these). Juuri nyt ei muuta raportoitavaa.

itsepäisyyspäivänä

2011-12-06T16:40:00.001+02:00

Meillä on aina kotona leivottu piparit itsenäisyyspäivänä ja samaa perinnettä jatkoin tänä vuonna omassakin tuvassa. Piparitaikinan tein itse Paraisten piparkakkujen ohjeella (koska äitikin tekee aina sillä) jo sunnuntaina ja tämän päivän omistin syömiseltä säästyneen taikinan kaulimiseen, muotittamiseen ja koristelemiseen.

Leipaisin myös paholaisen kakun harjoittelupaikkaan vietäväksi ja oman itsenäisyyspäiväperinteeni hernekeiton kaveriksi pellillisen ropsua. Illan vietän sohvannurkassa joululahjoja neuloen.

Pipari-Urho toivottaa kaikille oikein ihanaa itsenäisyyspäivää ja kiittää kaikkia muita urhoja, joiden ansiota tämä leppoisa itsenäisyyspäiväni on.

Homeschooling

2011-12-05T08:59:00.018+02:00

Jos tässä nyt ei vielä ollut paljon hommaa ja projekteja yhtä aikaa menossa (mm. koulu, harjoittelu, työt, vaihtolomakkeet ja muut organisaatiojutut suoraan helvetin yhdeksännestä piiristä), niin päätinpä sitten sotkea itseni vielä yhteen soppaan. Melko mukavaan sellaiseen tosin! Olen ollut jo jonkin aikaa mukana Indiedaysin toiminnassa Lookbookin kautta ja toisinaan sieltä päästä putkahtelee tietoa erilaisista yhteistyökamppiksista. Kun sähköpostiini tuli kyselyä halukkuudesta osallistua jollekin valmennuskurssille, aloin ihan tosissani miettiä nykyisiä opintojani ja ikiajat mielessä kaihertanutta haavetta lääkiksestä. Varovasti aloin elätellä ajatusta yrittää lääkikseen vielä viimeisen kerran kunnolla, joten vastasin myöntävästi ja tässä ollaan!

Indiedays on siis aloittanut yhteistyöprojektin Valmennuskeskuksen kanssa ja minä aloitan luku-urakkani Lääketiede Koti -kurssilla, jonka Valmennuskeskus minulle sponssaa. Kyseessä on Suomessa ihkauusi virtuaalikurssi, jossa kaikki opetus tapahtuu netissä ja opiskella voi enemmän omalla aikataululla. Tämä sopii erittäin hyvin paitsi tänne peräpohjoiseen asuinpaikkaani myös melko hektiseen elämäntilanteeseeni, Intianvaihdosta nyt puhumattakaan! Pystyn siis käymään kurssia toisesta maanosasta käsin, mikä on melko superb asia.

Olen toisaalta aivan hirveän innoissani tästä mahdollisuudesta, mutta toisaalta myös hirvittää ottaa vielä tämäkin asia elämään. Kätilöopintoni alkavat olla siinä vaiheessa, että tästä vedetään täysillä loppuun, valmistumisen jälkeen mennään suoraan töihin ja sinne jäädään. En osaa vielä kuvitella itseäni työelämässä eikä motivaatio loppuopiskeluihin ole ihan huipussaan. Olen jo pyöritellyt välivuoden mahdollisuuttakin mielessäni. Toisaalta taas tunnen itseni niin hyvin, että tiedän, että jos en kertaakaan yritä lääkikseen niin, että oikeasti pänttäisin (viimekertaista Galenoksen läpiselailua ei voi ihan pänttäämiseksi sanoa...), niin jään ikiajoiksi vatvomaan asiaa. Joten oikeastaan nyt on se hetki, jolloin minun täytyy tämä tehdä. It's now or never sanoisi Elvis, joten sillä mennään!

Tulen varmasti nyyhkimään päätöstäni teille kevään kuluessa, mutta toivottavasti kesällä tulee sitten iloisia uutisia ja ensi syksynä vaihtuu opiskelupaikka OYSin talon toiselle puolelle. Ja jos ei, niin tulipahan kokkeiltua !

Ooooh, you're gonna see your sheba shimmy shake

2011-12-01T19:25:00.000+02:00

Torstai-illan kunniaksi vuoden viimeiset jazz-jamit Vanhalla Paloasemalla. Voiko parempaa potkua loppuviikkoon ollakaan, kun lasillinen kuohuviiniä, kaunis seuralainen and all that jazz !

Punainen lauantai

2011-11-27T13:20:00.000+02:00

Parasta viikonlopussa on hitaat aamut ja pitkään nukkuva koira.

Sekään ei haittaa, että viikonloppuna on töitä, kun työpaikka on sellainen, johon on hauska mennä. Ja kun työpäivä alkaa vasta yhdeltä. Ja kun töihin ei tarvitse mennä yleisneutraaleissa tätivaatteissa vaan saa pukeutua ihan omanlaisesti.

Viikonloppuisin on myös mahdollista tavata vanhoja ystäviä ja humpata heidän kanssaan pikkutunneille saakka vaatteissa, jotka on unohtanut kaapin perukoille ja löytänyt vasta uudelleen.

Parasta on myös vapaa sunnuntai, jolloin ei tarvitse tehdä mitää muuta, kuin syödä edelliseltä illalta jääneitä sipsejä ja katsoa Muumeja.

Kun sen oikein oivaltaa

2011-11-20T18:44:00.000+02:00

Viikonlopun työasut yhdellä samalla ilmeellä varustettuna por favor !

Hassua sanoa mutta nyt on tosiaan helppo hymyillä; töissä on mahtavaa, kotona on kivaa ja Intia lähestyy päivä päivältä. Sunnuntaipositiivisuutta lisää alla!

bang bang bangalore

2011-11-11T18:52:00.000+02:00

Noin kolmen kuukauden kuluttua vietän elämäni jännittävimmät kolme kuukautta toisella puolella maailmaa.

Asukasluvultaan Suomea suurempi Bangalore kutsuu minua ja yhdeksää muuta neitokaista ympäri Suomenmaan helmikuussa tarkoituksena hoitsuilla paikallisissa sairaaloissa. Omat sijoitukseni tulevat toivottavasti olemaan synnytysosastolla ja lastensairaalassa. Kun harjoittelu on pulkassa, käytän lopun omaisuuteni reissailuun ja aivojen lataamiseen!

Koulu toivoo minun pitävän reissusta blogia, joten päädyin perustamaan vaihtohommille ihan oman blogin. Elämän kevät täyttyy kirjoituksista pikkuhiljaa jo ennen reissua ja helmikuusta toukokuuhun raportointi siirtynee hyvin pitkälti sinne, sillä en aio viettää aikaani siellä kahden blogin täysipäiväiseen ylläpitoon enkä usko, että tämä blogi ja se maailma kuuluvat sisällöltään yhteen. Ilmoittelen toki lähempänä, kun tämä blogi hiljenee!

Elämän kevät on jo julkisesti luettavissa ja sinne pääsee tästä. Ette kuulkaa usko, kuinka innoissani tästä olen!! Tämä on aika lailla dream come true, en meinaa pysyä pöksyissäni. Valmistelujuttuja lipsuu varmasti tännekin puolelle, mutta yritän pitää pahimmat jännitykset omalla puolellaan. Ei voi muuta sanoa kuin että JIIIHAAA !

Kassaneiti

2011-11-07T19:43:00.000+02:00

Meikällä on maailman paras työpaikka!

Ei mulla muuta.

Pyhäinpäivä

2011-11-06T19:40:00.000+02:00

Oma yritykseni luoda romanttista tunnelmaa ei oikein ottanut tuulta alleen, syynä tämä:

Mutta ei se mitään, it's the thought that counts.

Blah blah blah blah blah blah, save the day!

2011-11-04T17:38:00.000+02:00

Blossom: We're the Powerpuff Girls.
Buttercup: We fight crime.
Blossom: That's what we do.
Bubbles: Duh.

Mind-reading Magic-Cam

2011-10-30T19:19:00.001+02:00

Pullon henki lahjoitti minulle taikakameran, joka tallentaa filmille paitsi liikkuvaa kuvaa, myös kuvattavan henkilön ajatukset äänimuodossa (sama kamera kuin bannerikuvassa). Laite on kehitetty Japanissa toisen maailmansodan aikaan ja on Galaktisen Imperiumin kieltämä (jedivoimien julkinen levittäminen on laitonta, laki 74 pykälä 12). Kloonisotilaiden loistaessa poissaolollaan otin riskin ja testasin kameraa Urhoon; lopputulos antaa melko hyvän kuvan siitä, mitä Urhon pään sisällä tarkalleen ottaen tapahtuu.

Ei varmasti yllättänyt ketään.

Never, ever make a clown angry !

2011-10-29T16:37:00.001+03:00

Tyttydyy! Palasin juuri Tampereelta mahtavista Halloween-kemuista. Horror & Tease Show oli täynnä hirveän kauniita vieraita, järkyttäviä esiintyjiä (hyvällä tavalla järkyttäviä ja ihan oikeasti järkyttäviä: 30 kiloa painoja roikkumassa nänneistä ei varsinaisesti hivellyt silmiäni) ja karmivaa musiikkia. Tähän iltaan kyllä panostettiin ja sen verran hauskaa pidettiinkin!

Making of: Super-duper Horror & Tease Clown

Seuranani minulla oli kaksi vesilintua, leffan mukaisesti kolikon kaksi puolta.
White Swan:

ja Black Swan.

Nämä nättiset voittivat yhdessä sitten pukupalkinnon ja aivan ansaitusti!

Oma asuni lähti nimenomaan ideasta tehdä jotain pelottavaa, mutta burlehenkistä. Tavoite oli tehdä maskista niin pelottava, etten uskalla katsoa itseäni peilistä. Aika hyvin onnistuinkin, vai mitä mieltä olette?

Naamassa kahden tunnin edestä Grimasin cremepohjaa, arpivahaa, nappivärejä, tekoverta ja ripset. Hameen ja rusetin surrautin itse ja sukat ovat Pilailupuodista.

Nyte lähden Urhon kanssa karhumetsälle ja huomenna takaisin Ouluun. Vielä olisi tulossa yksi naamiaisasunen ensi viikon toisista Halloweenkemuista, mutta sitten palaan takaisin normilookiin. Ehkä. Buahhahhahhaa. Sikäli mikäli kukaan huomaa eroa edes.

jytkypökäle

2011-10-25T21:08:00.001+03:00

Kävin äsken katsastamassa uuden Johnny English-filkan ja nyt vähän itkettää. Sääli kun Urho ei ollut mukana, luulen että karva-arse olisi hyvin solahtanut leffan kohdeyleisöön. Koko elokuvaelämyksen parasta antia oli ehdottomasti trailerit, joissa sydäntäni lämmitettiin oikein toden teolla läjäyttämällä uutinen helmikuussa leffoihin palaavasta SW ykkösestä kolmedeeversiona!! That's how easy it is to please a geek.

Toinen syy, miksi en koe heittäneeni pennosiani kankkulan kaivoon, olivat uudetvanhat pöksyt, joita pääsin reissun myötä käyttämään ensimmäistä kertaa. Tipunkeltaiset shortsit maksoivat vain pari euroa ja ovat kaikessa riipivyydessään varsin herkkäiset.

Taisi vähän jäädä viime viikolta kasarimeinkini päälle, mutta ei se mitään. Palaan viikonloppuna asiaan aivan toisenlaisen asun kera, kun koittaa ha-ha-ha-halloween ja Horror & Tease show!

Hammertime !

2011-10-21T10:28:00.000+03:00

2,5 kuukauden kokemuksella aito kasarin lapsi.

Make me sway

2011-10-20T18:27:00.000+03:00

Kahvila Mazarinen swing-illassa päällä mekko Beyond Retrosta. Tänään ravintola Kaarlenholvissa päällä kokonaisuus helluntaiseurakunnan kirpputorilta, wait for it !

Romance your ego for a while

2011-10-18T09:06:00.001+03:00

Junaan astui lauantaina perin sekalainen seurue.

Perillä seurue sai osakseen hyvää ruokaa, erinomaista seuraa ja tajunnanräjäyttävän konsertin.

Ei ole omasta kamerasta tämä, ihan youtubea hyödynsin.

Vielä vanhoilla päivilläänkin he muistelivat tätä matkaa kaihoisin hymyin ja onnellisin huokauksin. Paitsi prinssi, jonka muistikapasiteetti riitti säilömään muiston kahdeksi minuutiksi neljäksitoista sekunniksi. Sen pituinen se.

Ikäloppu

2011-10-13T20:29:00.000+03:00

Mää oon tänään päivällensä kakskytäkaks vuotta ja yhen päivän nuori.

Minun oli tarkoitus tehdä angstipostaus jo eilen, mutta suunnitelmat muuttuivat. Angstipostaus siksi, että poikaystävä on ollut viikon Kajaanissa harjoittelussa ja olin varautunut viettämään syntymäpäiväni yksin Urho kainalossa nyyhkien. Kello kuusi kuitenkin soi ovikello ja oven takana seisoi kukas muukaan kuin mussukkani, joka toi minulle kukkia.

Ei varmaan tarvitse kertoa, kuinka iloinen olin. Varsinkin, kun sain vielä ruokaakin!

Havaitsin eilen ensimmäisen merkin aikuistumisesta. Olen tähän astisen elämäni inhonnut kermaperunoita sydämeni pohjasta. Eilen kuitenkin tilasin juustonhimoissani vuohenjuustokermaperunoita, jotka olivat taivaallisinta pöperöä ikinä. Mm mm mm, jos olisin tiennyt aikuisuuden maistuvan tältä, olisin saattanut ryhtyä aikuiseksi nopeammin.

Synttärijuhlinta jatkuu vielä viikonloppuna, kun hyppään Helsinginjunaan kolmen daamin kanssa ja vietän lauantai-illan jäähallissa syntikkapopin tahtiin tanssahdellen. Uusi mekko päällä!

Urho mainosmannekiinina

2011-10-06T20:44:00.000+03:00

Tyyliblogin perussettiä: kiehtovia kuvia Urhosta syömässä epämääräistä mössöä ja kanniskelemassa ympäriinsä litran maitopurkkia.

Minun Prinssi Rohkeani täytti eilen 3 vuotta. ♥

polaroid thelma

2011-10-01T19:52:00.000+03:00

Thelmat pääsivät eilen ensimmäistä kertaa oikeaan käyttöön, kun edellisessä asunnossa juhlittiin uutta sisustusta ja asukasta. Hirveän kivat ne olivat jalkaan vielä kolmelta yölläkin! Iron Fist ei pettänyt taaskaan.

Voicen muotiviikkoliput puolestaan arvoin tänä aamuna. Loppujen lopuksi en osannut kaikista kivoista kommenteista päättää, joten valitsin kivoimmat ja arvoin voittajat. Lippuset itselleen saivat
Rosa
Lara
Ess
Nora ja
Sallius

Voittajille laitoin sähköpostit menemään, onneksi olkoon ja pitäkäähän hauskaa muotiviikoilla minunkin edestäni! Olin itse kovasti myös menossa sinne, kunnes hoksin, että teatteriporukkani ensi-iltaviikonloppu osuu juuri samoille päiville. Niisk.

Noku muut nii minäki

2011-09-28T16:33:00.002+03:00

Here you go baby doll! Tästäkin blogista on mahdollista voittaa kahden hengen lippupaketteja (sinä+äiti esimerkiksi) Voicen Muotiviikoille perjantaina 7.10.2011 klo 18-23. Kisaan osallistut kopauttamalla kommenttilootaan oman viestisi ja kyttäämällä lauantaipäivän sähköpostiasi, jolloin ilmoitan jokaiselle voittajalle henkilökohtaisesti.

Pähkinänkuoressa:

♥ 5 lippupakettia eli yhteensä 10 lippua jaossa perjantaille, jolloin ohjelmassa
♥ Sokoksen ja Iberon näytökset sekä Kim Heroldin keikka klo 22 alkaen
♥ ikäraja k-18
♥ osallistu kommentoimalla tätä postausta, muista nimimerkki ja sähköpostiosoite!
♥ 5 parhaiten perustellutta (miksi juuri minun pitäisi voittaa) saavat liput itselleen.
♥ voittajille ilmoitetaan lauantaina 1.10. ja paluuviestinä haluan saada saman päivän aikana voittajien koko nimet ja osoitteet, muuten jää ilman lippuaan!

Tsäänssit tietty nousee, jos tipauttaa kommenttilaatikkoon rakkauskirjeen meikälle, Urholle tai oikeastaan kelle vaan, niitä on kiva lukea. Lycka till!

EDIT: Joku ehkä huomasikin, että muutin kisan arvonnasta rehelliseksi kilpailuksi. Ekat kisakommentit olivat niin kivoja, että päätin haluta valita voittajat puhtaan arpaonnen sijaan! Joudutte siis tehdä töitä, että liput irtoavat ;>

Aamiainen Ainolassa

2011-09-25T19:45:00.003+03:00

Vaikka Oulun keskustasta on mahdottoman vaikea löytää edes pientä pätkää nurmikkoa nirson koiran vessapaikaksi, on aivan keskustan kupeessa iso ja ihana Ainolan puisto (tai Hupisaaret, henkkoht en ole oikein vielä hoksinut niiden välistä rajanvetoa). Sunnuntaiparhautta on tehdä eväsleivät ja jolkotella koiran kanssa puiston hiljaiseen kolkkaan syömään. Sunnuntaiparhautta on myös viettää koko loppupäivä sohvan nurkassa uusien How I Met Your Mother ja Big Bang Theory -jaksojen parissa <3 Ja hakea alakerrasta pizzaa. Vireystilasuhdanneinen karppi tässä hei.

in the navy

2011-09-25T16:14:00.001+03:00

i'm just second hand news

2011-09-22T19:04:00.000+03:00

Meikämanne terrorisoi mediaa näköjään oikein urakalla nyt. Olen nimittäin tehnyt enemmän haastatteluja kuluneen kuukauden aikana kuin koko tähänastisen elämäni saatossa, nimittäin kokonaista kaksi kappaletta! Liksutelkaa kuvia niin juttu aukiaa.

Sivut 12-13

Tässähän nousee ihan pissi päähän.

Thelma Bootie

2011-09-19T17:07:00.000+03:00

You gotta love Ebay.

Alkaa peellä loppuu aalla

2011-09-18T16:38:00.000+03:00

Moon kotoosin lakialta maalta mihinä voi pyhäaamuna seistä keskellä tiätä ottamas kuvia ilman että näkyy yhtäkää autoa. Meiltä löytyy komioota peltoja ja aamuusin paistaa aurinko niin matalalta, että koko tienoo iha kylpee valossa. Siällä ku tarpoo menemähä niin iha syräntä riipaasoo.

Kävääsin kotona juhulistamassa mumman ja paapan satanelkytäviisvuoatispäivää. Oli kuulkaa hianoa nährä sukua ja syärä hyvi komiassa tuvassa.

Mutta on se kuulkaa yhtä lailla hianoa päästä takaasi kaupunkihi, varsinki ku lähti tommonen muuttoevakossa ollu karvapersuus mukaha. Se on tua tuassa oikialla.

Tänää mä en aijo teherä yhtähä mitää, teatteriharkkoohinki jätin menemättä. Huamenna pitääs taas ottaa arjesta kiinni ja voisha sitä teille esitellä uuret Ameriikoista asti tullehet kengät!

PS. Kuunnelkaa nyt tämä ku kuitenkin jäi päähän soimaha!

Tupa tuli

2011-09-11T23:10:00.000+03:00

Kulunut viikko hurahti melko tehokkaasti asunnon organiseeraamisen ja näpertelyn parissa, kun missiona oli saada kämppä lauantaiksi tuparikuntoon. Viime minuuttien paniikilla kaikki tavarat löysivät lopulta paikkansa ja melekoset hipat saatiinkin järkättyä! Yllättävän kivuttomasti koti myös aamulla siivoutui takaisin edustuskuntoon; kuvia nimittäin hoksin näpsiä vasta tämän päivän puolella.

Ei onneksi yhtään nördeltä näytä meidän olkkari! Täällä asuu Riina 21 vee.

Samalla kerralla juhlittiin myös miehen kaksvitoset, joita varten väsäsin karppauskakun. Yllättävän tutunmakuisen kaakun sai pyöräytettyä niinkin omituisista aineista kuin mantelijauhoista ja makeutusaineesta. Ohje löytyi täältä ja hyvin toimi! Iltaa varten paistoin myös pari pellillistä paljon kehuja kerännyttä jauhotonta suklaakakkua. Ei karpin juhlapöytäkään kovin vaisuksi jää, kun vähän googlettelee! Pullan tein sentäs ihan perinteisesti vehnäjauhoihin ja sokeriin, tosin pitkolleni kävi pieni mutaatio jossain vaiheessa prosessia; godzillamainen halko pikkusievien piiraiden keskellä herätti vieraissa hitusen hilpeyttä.

Tuparimekko ei tällä kertaa syntynyt omista käsistä. Bikbokin valkoista minimekkoa olen säästellyt sopivaa tilaisuutta varten Tukholmasta asti ja nyt se lopulta pääsi julkiseen esittelyyn. Ja katsokaa nyt noita kynsiä, ei ole tainnut ennen tässä blogissa lakkaa näkyä!

Tänään välikuolemasta selvittyämme juhlistimme beibsin kanssa hiukan vuosipäivää ravintolan ja ex tempore leffakäynnin merkeissä. Pussikaljaelokuva oli yllättävän melankolisen "ruotsalainen taide-elokuva" -vibansa kanssa hyvinkin kiehtova uutuus, joka kaikessa juonettomuudessaan sopi hyvin tämän hetkiseen aivokoomaan. Söimme myös etanoita, jotka nekin olivat hyvin yllättäviä. Hyvällä tavalla tosin!

ssoookieee !

2011-09-04T13:26:00.001+03:00

Olen viime aikoina tapittanut niin ahkerasti True Bloodia, että se alkaa jo vakavasti häiritä todellisuudentajuani. Siksipä olen viimeisimpiin illanviettoihin pukeutunut lähinnä mustiin ja kohtalokkaisiin vaateparsiin. Poikkeus sinänsä ei ollut eilisillan asukaan. Kaapissani vuosikausia lojunut korsetti pääsee tositoimiin turhan harvoin, sillä ihan arkikäyttöön en osaa sitä sovittaa. Eilen yhdistin sen kuitenkin vähemmän synkkään hameeseen ja lopputulos oli yllättävän kepeä. Fiilis oli kuitenkin sen verran kuolematon, että kuviin oli pakko sujauttaa vähän goottiestetiikkaa.

Ensiviikon tupareihin taidan pukeutua valkoiseen.

kiddo being curious

2011-08-28T12:27:00.000+03:00

What's inside this pretty white cupboard?

Oh my, shoes!

Body on siskon Sveitsintuliainen ja shortsit löytyivät kotikotoa kaapin perukoilta: kasaripöksyt ovat luultavasti kulkeutuneet sinne jonkun sukulaisen vaatelahjoitusten mukana. Äiti kieltäytyi ottamasta kunniaa itselleen.
Kenkäkaappini puolestaan on tänään vuoden päivät maisemissa pyörineen poikaystävän myönnytys sisustuksen suhteen. Lisää kotijuttuja tulossa jahka saan joskus loputkin laatikot tyhjättyä!

denim shortalls

2011-08-23T16:24:00.000+03:00

Beyond Retrosta löytyneet lappuhaalarit ovat tämänhetkinen ehdoton suosikkivaatteeni. Hurmaavista kasaripökistä löytyy kiristysnauhoja vähän joka puolelta, joten niillä saa kehitettyä itselleen vyötärön säilyttäen samalla rennon mukavuuden. Ja esikoululaisvibat ovat aina plussaa!

Bleiseriin yhdistettynä esikouluikään saa näppärästi lisättyä ainakin kymmenen vuotta.

PS. Pääsin tänään juttelemaan mukavia Forum24:n toimittajan kanssa. Pitäkäähän mainosluukkunne avoinna, sillä lähiaikoina postilaatikosta tupsahtaa kurkistus vaatekaappiini!

Every day is a Guinness day

2011-08-22T14:14:00.000+03:00

Reissussa rähjääntynyt Riina täällä moi! Tukholmasta selvittiin lopulta kunnialla, vaikka kiero taksikuski lähes pilasikin koko lomafiiliksen. Mahtava seura, älyhyvä ruoka, herkulliset pin up -kuvaukset, ihanat putiikit ja sydäntälämmittävät ostokset kuitenkin auttoivat tekemään kuluneesta yhden parhaista viikoistani ikinä!

Menomatkalla laivan buffetissa vielä hymyilytti. Matka satamasta hostelliin olikin sitten taistelua elämästä ja kuolemasta. Onneksi hostellimme osoittautui hintaansa nähden yltiöpäisen ihanaksi!

Jäätelöpurkkiin ja uniin hukutetun raivon jälkeen alkoi elämä taas voittaa.

Parasta thairuokaa ikinä tarjosi Same Same But Different Söderin puolella kaupunkia. Paikan sisustus puolestaan oli hyvin hmm, mielenkiintoinen! Lasipulloista ja niiden korkeista koostuva vessa muun muassa oli melkoinen näky, joka puolella loistavista tsiljoonista jouluvaloista puhumattakaan!

Menee vähän ruokapuolelle tämä postaus :D

Beyond Retro ja maailman ihanimmat lappuhaalarit, odottakaas kun näette!

Turistit

Paluu arkeen onkin sujunut rattoisasti kuudentoista tunnin työpäivien ja edelleen asunnon vallanneiden pahvilaatikoiden keskellä. Mutta onneksi eloa piristää uudet lappuhaalarit!

Riemuidiootit maalta

2011-08-15T23:01:00.004+03:00

HUOMHUOMHUOM! Milkshake Mademoisellen kaupassa myynnissä olleet vaatteet ovat nyt siirtyneet nettimyyntiin, sieltä saatavilla taas kaikki jo loppuunmyydyt kappaleet! Kipinkapin sinne kaikki :>

Sunnuntai vierähti kokonaisuudessaan Linnanmäellä, jossa keskenkasvuiset pönttöpäät pääsivät toteuttamaan itseään oikein olan takaa! Vähäsen sitä kyllä tunsi olonsa vanhaksi, kun ei pää enää oikein kestänytkään kieputusta kuten silloin ennen vanhaa.

Ukko aiheutti myös hieman harmaita hiuksia ainakin etukäteen, kyllä siitäkin hengissä selvittiin!

Kieputtimissa vannon lahkeellisten vaatteiden nimeen. Uusi ihana pilkkuhaalarini löytyi Carlingsilta, kengät ovat nekin melkein uudet (rakkautta ensi silmäyksellä Anttilan kenkäosastolla).

Tänään suuntasimme aamulla ennen sianpieremää kulkumme Turkuun, josta hyppäsimme veden päälle kohti Tukholmaa. Matka sujui näppärästi pyhäkoululookissa.

Tätä raporttia naputtelen ihanan hostellimme turvista selvittyämme säikähdyksellä ja riipivällä, mutta lopulta lohduttavan pienellä rahanmenolla kammottavasta huijaritaksista. Loppureissut täällä päässä taidetaan suorittaa apostolinkyydillä ja maanalaisella. Tukholmajuttuja siis coming up next!

PS. Postauksen asut hankintatietoineen löytyvät tuttuun tapaan Indiedaysin Lookbookista, muistakaa käydä myös siellä tykkäilemässä!

Neidit kaupungista

2011-08-15T12:00:00.002+03:00

Perjantaina otimme kahden suosikkityttöni kanssa suuntiman etelää kohti. Flogging Molly veti odotetun keikan Helsingissä, joten hyvästelimme kukin kesätyöpaikkamme ja suuntasimme laina-auton keulan kohti suurta maailmaa.

Keikka oli mahtava, vauhdikas ja täynnä vaarallisia tilanteita: Annan silmä sai iskua vieraan kyynärpäästä, kun taas Lauran leuka ja minun otsani osuivat törmäyskurssille.

Seuraavana päivänä luovimme tiemme ostoskaduille. Muutama sydämenpalanen ja katkera kyynel saattoi jäädä jälkeen, mutta onneksi mukaan tarttui myös lohtukappaleita!

Turistiotos on follow up kuvasarjan seuraavaan osaan, joka sisältää muun muassa pikkulapsia huvipuistolaitteissa. Juuri nyt olen laivassa matkalla kohti naapurimaata, seikkailusarja jatkuu siis vielä useamman osan verran!

miss blue jeans

2011-08-05T16:51:00.000+03:00

Lähdin viemään viimeistä erää tavaraa kirpparille (Second Hand Store, pöytä 167 mainosmainosmainos), kun erehdyin vilkaisemaan peiliin ja huomasin olevani edelleen työvaatteissa eli likaisissa collegehousuissa. Tajusin kulkevani rönttävaatteissa päivät pääksensä niin tyytyväisenä, etten pian enää edes muista pukeutua johonkin muuhun. Päätin ryhdistäytyä ja vastedes kiskoa kauppareissullekin jotain edustavampaa päälleni: tämänpäiväinen asukokonaisuus kun kuitenkin syntyi vajaassa viidessä minuutissa ja olo oli heti paljon freesimpi.

Palatakseni mainospuheisiin, kirpparipöytäni on tosiaan yllämainitussa osoitteessa maanantaiaamuun saakka, jolloin käyn heivaamassa myymättä jääneet tavarat Pelastusarmeijalle ja hyppään itse etelänjunaan. Huomenna on viimeinen työpäiväni (jos keikkahommia ei lasketa) ja edessä on kolmen viikon loma, jonka vietän kotikotona ompelun ja puusepänhommien parissa sekä tyttöreissulla Tukholmaan. Miten paljon tätä odotan?

i just came to say hello

2011-08-03T10:34:00.000+03:00

Täällä ollaan! Heti tähän alkuun vähän unohtunutta kuvamateriaalia. Malliston julkaisupäivänä käväistiin mussukan kanssa torilla skoolaamassa pirtelöillä päättyneen urakan kunniaksi. Oli siinä kyllä homma! Mutta valtavan ylpeä olen siitä, mitä lopulta sain kasaan. Kaikki malliston jäljellä olevat vaatteet ovat siis nähtävillä täällä. Ja tiedoksi niille, jotka ovat Coloraman perään nyyhkineet: tuotteiden kaksoskappaleethan ovat myynnissä itse liikkeessä, joten siellä kannattaa käydä kurkkimassa! Etukäteen voi myös liikkeen pyörittäjältä varmistaa tuotteen saatavuuden.

Edellisestä käyntikerrasta yleensä ottaen internetin ihmemaassa onkin sitten vierähtänyt tovi, kun kaikki aika on hurahtanut laatikoiden kanssa äheltämiseen.

Viime viikonloppuna roudasin koko omaisuuteni uuteen osoitteeseen Oulun keskustaan ja ai että onkin makiaa asua näin keskellä kaikkea!

Ja koska inhoan laatikoiden pakkaamista ja kantamista, heitin arviolta puolet vaatekaapistani ja muusta roinasta kirpparisäkkiin ja roudasin

Second Hand Storen pöytään nro 167.

Kaikki vaatteet ja kengät lähtee hintaan 0,1-3 euroa! Myynnissä myös edellisen malliston jämäkappaleet ja nekin tosiaan sujahtavat tuohon alle 3 euron hintaluokkaan. Päästäkää minut pälkähästä ja hakekaa kaikki pois!

Maksettua mainosta kerrakseen ;>

Some drum roll, please !

2011-07-26T21:39:00.000+03:00

Milkshake Mademoiselle on suunnattu juuri sinulle, sinä kaunis, hupsu, persoonallinen nainen. Se koostuu viidestä mekosta, yhdestä playsuitista ja hameesta, jotka jokainen on valmistettu rakkaudesta käsitöihin ja 50-luvun muotiin. Vaatteet ovat uniikkeja, siksi niitä on saatavilla vain tiettyjä kokoja. Suuri osa malliston vaatteista sopii kuitenkin useammalle koolle.

Oh Molly! Milkshake Mademoiselle julkaistaan 27.7.2011 täällä.

L for legen-

2011-07-24T04:36:00.000+03:00

Wait for it!

Voi olla virhe kirjoittaa tätä postausta neljän aikaan yöllä. Pitäydyn siis tekstin suhteen minimissä! Kuvamateriaali on tältä päivältä, kun kuvasin 6/7 Milkshake Mademoisellesta. Malleina minulla toimi hurmaavat ystäväni Anna ja Laura ja ensi viikolla kameran eteen saan vielä Ellan. Kävimme tänään kuvausmatkalla Nallikarissa ja voin kertoa, että kuvista tuli kertakaikkisen upeita. Niitä näette kuitenkin vasta tiistaina, kun julkaisuajankohta alkaa olla käsillä. Sen sijaan näette meikämandoliinin jumppasuorituksen!

Tänään keskellä yötä kaupungissa en oikein enää taipunut kovin notkeisiin poseerauksiin.

Minun Trinklettinani eivät olleet ainoat upeat IC:t ensinäytöllä kaupungissa!

dary!

Moi je joue

2011-07-20T20:12:00.001+03:00

Nyt tapahtuu jänniä! Olen nimittäin istunut ompelukoneen ääressä sen verran ahkerasti, että mekkosia on syntynyt myyntiin asti. Rumpujen pärinää!

Oh Molly! Milkshake Mademoiselle myydään Saloon ensi viikolla avattavassa Superupeessa. VIP-avajaiset ovat lauantaina, jolloin ensimmäinen aalto pääsee hypistelemään myös minun vaatteitani. Muulle yleisölle ovet avautuvat keskiviikkona ja samoin tekee myös nettikauppa. Vaatteita on 7 kpl myynnissä liikkeessä ja toiset 7 kpl samoja malleja tulevat myyntiin nettikauppaan. Kyseessä on uniikkivaatemallisto: kokoja S-L löytyy, mutta kutakin mallia on vain yhtä kokoa. Selitinkö tarpeeksi hankalasti?

Mallisto on värikäs, koreileva ja huomionkipeä, mutta myös rohkea, pirskahteleva ja häpeilemättömän ihana. Se on inspiroitunut Miss Dior Cherie -mainoksesta, josta välittyvä elämänilo on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Kuvia mekoista näette vasta ensi viikolla. Pientä heads uppia lupaan väläytellä ennen nettikaupan aukeamista, jotta tiedätte, mitä kannattaa kärkkyä heti putiikin avautuessa!

Jos saa vähän hehkuttaa, niin olen tästä kokoelmasta aivan erityisen innoissani. Jokainen mekko, playsuit ja hame on niin ihana, että voisin vuodattaa sydänvereni niihin (niinkuin olen vähän tehnytkin). Toivottavasti myös te pidätte!

listen to your love

2011-07-18T12:54:00.000+03:00

Mielestäni tässä on erittäin hyvä syy irtisanoutua töistä ja muuttaa luolaan poljettavan sähkögeneraattorin kanssa.

Pikkuinen kauttimilla varustettu lp-soitin on parin viikon takainen heräteostos Clas Ohlsonilta. MONAn lp ei sen sijaan ole; vietin muutaman unettoman yön valiten hartaudella budjettihintaisia levyjä miljoonista vaihtoehdoista ja taistellen niistä Ebayssa. Ikuisuuden odotuksen jälkeen tämä on ensimmäinen saapunut and I couldn't be more happier.

Nyt ajatus edessä siintävästä työpäivästä tuntuu vielä hitusen eilistä raastavammalta.

Napapiirin sankarit

2011-07-17T22:25:00.000+03:00

Palasin juuri varsin hmm, rentouttavalta ja elämykselliseltä viikonloppumatkalta Rovaniemeltä. Kaupungissa olen käynyt vain kerran aiemmin, joten taapersin kylää ympäri kamera kädessä autenttisin turistinelkein. Oppaana toimi kesä"töissä" napapiirillä oleva poikaystäväni, jonka poikamiesboksi jo itsessään oli melkoinen nähtävyys. Kämppiksensä kun oli muistanut meitä kotoisalla kaaoksella ja kovin herttaisella tervetuliaistoivotuksella.

Loppuaika olikin sitten yhtä suurta seikkailua.

Ja kyllä onkin mukavaa mennä huomenna hyvin levänneenä ja virkeänä töihin!

all kinds of geeks

2011-07-15T17:19:00.000+03:00

Kids, as you know, there are several forms of geekyness. Tässä muutama havainnollistava esimerkki:

1. Cool geeks

Live long and prosper.

2. Not-so-cool geeks

Riemuidiootti vapaana, sulkekaa ovet ja ikkunat!

3. Closeted geeks and those who only come out at night

Ja minulla on onni tuntea vielä usean muunkin ilmenemismuodon edustajia.

PS. Lähden ihan kohta tutustumaan Rovaniemen ihmeisiin. Nykikää helmasta, jos bongaatte monsteriautonäytöksessä!

I bless the rains down in Africa

2011-07-10T22:00:00.000+03:00

Toton Africa pyörinyt koko päivän päässä, tarttukoot se myös teihin!

Eksyn itse Herättäjäjuhlille harmittavan harvoin, mutta tänä vuonna juhlat tulivat luokseni. Juhlakaupunkina oli nimittäin Oulu ja pääsin töiden lomassa piipahtamaan päätöspäivillä. Kaatosateesta huolimatta tunnelma oli tutun lämminhenkinen ja tarttuipa mukaan pakollinen pussillinen pastilleja ja paita. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan!

Kesäkukkia

2011-07-08T06:43:00.001+03:00

Ompelukone työllistää minua vapaapäivinäni niin paljon, että viime aikoina olen vieraillut ulkomaailmassa surkean vähän. Siksi niinä päivinä, kun on aikaa käväistä kaupungilla, pitää ottaa kaikki ilo irti ja pukeutua kivasti koko viikon edestä.

Kuka sanoo, ettei kauppareissullakin voi näyttää puutarhaesitteeltä?

Ahneella on pskane loppu

2011-07-02T21:32:00.000+03:00

yea you're just a teenager

2011-07-01T12:19:00.000+03:00

Eilen eräs ystäväni tuli Ouluun varta vasten erästä itseäni hieman epäilyttänyttä keikkaa varten ja lupasin lähteä mukaan humppaamaan. Tivolissa (epäily nro 1) esiintyi Jare & Villegalle (epäily nro 2), joita lähdimme sitten porukalla katsomaan. Hitusen sitä tunsi itsensä vanhaksi, kun keski-ikä paikassa taisi olla hitusen yli 18 vuoden. Hauskaa kuitenkin oli eikä se keikkakaan nyt niiin kamala ollut. Tulevaisuudessa taidan kuitenkin palata takaisin vanhoihin tuttuihin pubikeikkoihin.

Päällä oli tädiltä saatu pitsirimpsupaita, jossa on takana mahtava korsettinyöritys

sekä Primarkin seilorihame mukanatulleella vyöllä.

Eilisestä toipuakseni olen kuunnellut repeatilla uutta ykköslempparibändiäni. Tässä on kaikki kohdillaan! Ladies and gentlemen, Mona.

Videossa tulee pätkä kaikista esikoislevyllä esiintyvistä kappaleista, joten bändistä saa näin aika hyvän yleiskatsauksen. Suomikeikkaa odotellessa!

in my case geeky equals creepy

2011-06-30T01:15:00.000+03:00

Syynä siihen, miksi hypin parvekkeella keskellä yötä ja nyyhkin silloin tällöin silkasta liikutuksesta, on äsken leffassa katsastamani Transformers 3. Vaikka juoni onkin höttöistä ja moneenkertaan nähtyä, ei minun pieni sydämeni voi olla rakastamatta valkokankaan täydeltä kovaa ajavia hienoja autoja, jotka eivät olekaan vain kovaa ajavia hienoja autoja vaan robotteja. Myös taustalla pauhaava sinfoniaorkesteri ja eeppinen maailmanpelastusteema/sankaritarina ovat hyvä lisä, kun minuun haluaa tehdä vaikutuksen. Roolisuoritukset olivat tragikoomista sheißea eikä uusi typykkä todella ollut mikään Megan Fox, mutta kamoon, siinä on kovaa ajavia hienoja autoja, jotka on oikeasti robotteja. How cool is that?!

Syynä siihen, miksi en kirjoita koskaan oikeita elokuva-arvosteluja, on se, että menen katsomaan vain elokuvia joista tiedän jo etukäteen pitäväni, joten arvosteluni koostuu sateenkaarimaisesta sanahelinästä ja postmoderniksi prismaksi pirstaloituvasta höpönpöpöstä, joka tiivistettynä on "tykkäsin leffasta mene sinäkin katsomaan se".

Syytä siihen, miksi Urho näyttää tältä, en todellakaan tiedä.

Taivaanrannanmaalari

2011-06-26T00:09:00.001+03:00

Juhannusaaton vietin lokoisissa tunnelmissa poikaystävän mökillä keskellä kainuulaista korpea. Kyseessä oli sellainen Oikea Mökki ilman sähköä, juoksevaa vettä tai muita humputuksia: järvi, puusauna ja huussi sen sijaan löytyivät. Sukkahousujen kanssa pähkäilemisen sijaan sonnustauduin kollareihin ja kumppareihin, vaikka olisihan juhannuskuvia kukkamekossa ollut noissa maisemissa mahtava ottaa. No, ehkä ensi vuonna sitten!
Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa sitten ottaa takapakkia, jos luuli tulleensa tyyliblogiin; tuulipuku ja oranssit kumpparit (joissa oli reikä, huomasin sen ollessani polvia myöden järvessä) eivät taida vieläkään olla kovin in.

Survivors

2011-06-22T13:02:00.000+03:00

Paluu arkeen Provinssin jälkeen sujui jouhevasti vettä niskaan -tyylillä, kun yhden löllöttelypäivän jälkeen piti heti töihin. Onneksi tätä ei kestä kauaa, perjantaina on seuraava vapaapäivä; luvassa tällöin eräolosuhteita ja luonnon rauhaa. Mutta se Provinssi!

Spidey !

Hehkeänä Pendulumin jälkeen.

Kuvaamisen sijaan keskityin tänä vuonna bändien fiilistelyyn, keikoilla tuhoutumiseen ja mahtavaan meininkiin. Tiivistettynä minun Provinssini kuitenkin meni suurinpiirtein näin:

- paras keikkafiilis: Pendulum ihan edessä. Pari varvasta taisi murtua ja aurinkolasit hajosivat repussa (nyyh), mutta siinä kuoleman rajalla roikkuessa tunsi kerrankin oikein elävänsä.

- paras uusi tuttavuus: Social Distortion, miten olen voinut missata tämän?

- paras keikka: System of a Down, ei varmaan tarvitse enempää selittelyjä.

- paras hetki: se, kun tajusi selvinneensä Pendulumista hengissä.

- pahin hetki: huimaus ennen SOADin keikkaa ja siirtyminen melkein eturivistä taakse turvaan.

- yleensä ottaen parasta: seura, uudet ja vanhat kaverit, hyvä sää ja mustekalarenkaat !

she sells seashells by the seashore

2011-06-16T18:06:00.001+03:00

Eilen vietin tähänastisen kesälomani ensimmäistä oikeaa vapaapäivää. Suunnitelmissa oli vain ottaa lokoisasti ja syödä hyvin, mikä kyllä toteutui vallan kiitettävästi. Kesäinen Oulu tarjosi paljon porottavaa aurinkoa ja leppoista merituulta, mikä johti salakavalasti selkäni kärventymiseen. Yhtä kaikki, oli ihanaa vain olla koko päivä ihanan ihmisen kanssa, kuvailla sorsia ja tuijotella merelle. Tämä on kesässä parasta!

Huomenna tapahtuu toinen kesän paras asia, nimittäin viimeinen työpäivä tälle viikolle ja nokka kohti Provinssia!

Day off

2011-06-09T22:08:00.001+03:00

Näiden kuvien jälkeen olisi kauhean kiva sanoa, että vietin vapaapäiväni ulkona auringossa mekko päällä skumppalasi kädessä kirmaillen, mutta totuus on, että istuin koko päivän sisällä. Ulkona kävin vain toteamassa, että viisi astetta vähemmän olisi mahtijuttu. Tai edes sellainen vapaapäivä, jolloin edelläluetellut asiat olisivat mahdollisia.

Kesäinen vapaapäiväni sisälsi ompelua, koko musiikkikirjaston kuuntelua shufflella (löytyi kuulkaas mitä mielenkiintoisimpia yksilöitä, joita en edes tiennyt omistavani) ja hieman lisää ompelua.

Huomenna takaisin töihin. Onneksi ensi viikolla on ruhtinaalliset kolme vapaapäivää, jolloin aion tehdä hyvin jännittäviä asioita!

Kertokaa nyt joku vähemmän surkeita aurinkopäivätarinoita! :D

Lakki

2011-06-06T10:21:00.001+03:00

Viime lauantaina juhlittiin valkolakkia myös meidän perheessä, kun pikkusiskoni kirjoitti oikein näppärät paperit itselleen. Juhlapäivänä häärin pääasiassa kameran takana ja lakituksen jälkeen kaappasin siskon jo perinteeksi muodostuneelle kuvausmatkalle periaatteella "ajellaan ympäriinsä ja katsotaan mitä löytyy".

Siskon mekko on teetetty ompelijalla ~~mumman Vietnamista tuomasta silkistä~~ niinkin eksoottisesta paikasta kuin Seinäjoki hankitusta kankaasta. Oma mekkoni puolestaan on kätösieni tuotos: kankaan löysin luottokangaskaupastani ja mekoksi sen surautin edellisellä kotikäynnillä toukokuun puolella. Jalassa ensimmäistä kertaa Trinklettina-kaunokaiseni.

Juhlat olivat oikein hauskat, ruoka oli hyvää (ja sitä oli paljon) ja jatkot sukulaisten kanssa vieruskaupungin pubissa melko hulvattomat. Sen tosin totesin, että minusta ei tällaisten juhlien järjestäjäksi olisi: olen aivan liian huoleton ja hajamielinen organisoimaan tämmöistä kokonaisuutta! Onneksi äiti osaa.

sisko ja sen sisko

2011-05-29T17:15:00.000+03:00

Lakkiaisiaan ensi viikonloppuna juhliva pikkusiskoni käväisi Oulussa pääsykokeissa ja ilahdutti läsnäolollaan asuntoamme kahden yön ajan. Toisena iltana kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan ja yritimme kovasti käydä myös Oulun yöelämässä; valitettavasti se ei torstai-iltana ollut aivan parhaimmillaan.

Minulla oli päälläni Lontoon tuliainen, jonka asustin tavallisesta poiketen alustyllillä ja vyöllä.

Eilisiltakin meni ulkosalla Annan kanssa, kun kävimme kuuntelemassa tuttuni big bandia ravintolassa. Kuvia asusta tai illasta ei tosin ole, kun julkaisukelpoisia kuvia ei tullut. Kamerassa vikaa!

Olen itkenyt verta ja väännellyt käsiäni täällä, kun Blogger ei ole päästänyt minua kirjautumaan blogiini koko viikolla. Toivottavasti ongelma on nyt korjattu lopullisesti, alkoi jo vähän suututtaa.

Ensi viikolla pakerran viimeiset tentit koulussa ja sitten lähden kotikotiin pitkäksi viikonlopuksi juhlimaan valkolakkia. Sitten alkaakin kesätyöt eikä rahantuloa voi estää (näkyy kyllä tilipussissa vasta elokuun puolella tienestini, jännä nähdä kuinka sinne asti selviää)!

toinen nainen

2011-05-22T12:13:00.000+03:00

Pitbull Tattoon Sanna nakutti nahkaani tällaisen kaunottaren pari viikkoa sitten. Kuvat on otettu ennen ihon kuoriutumista: nyt, kun iho alkaa olla parantunut, ovat kontrastit hiukan lieventyneet ja yksityiskohdat, esimerkiksi teksti, paremmin esillä. Lähdin suunnittelemaan kuvaa sillä periaatteella, että koska tahdoin sen käteen eli hyvin näkyvälle paikalle, pitää sen olla jotain sellaista, mikä kuvaa minua ja persoonaani. Päätin haluta siihen jonkin elämänohjeen tai muun lausahduksen, ja kuvaan päätyneen tekstin lisäksi harkitsin fraaseja "Dream as if you'll live forever, live as if you'll die today" ja "Ambition is a dream with a V8 engine", joista ensimmäiseen kaavailin old school-tyyliin pääskyjä ja kukkasia ja toiseen luonnollisesti jenkkiauton ja ehkäpä pin up-neidon. Törmättyäni kuitenkin kuvan kaltaiseen hoitsuun oli sydämeni viety ja päätin lähteä piilotettujen merkitysten tielle. Hoitsu hahmona on minulle loogisesti hyvinkin merkityksellinen, lisäksi rakastan sen sota-aikaista lookia ja päättäväistä ilmettä. Teksti puolestaan aukeaa niille, jotka jakavat kanssani erään suuren intohimon kohteen; muille se näyttäytyy hyvänä elämänohjeena. Hihamerkkiä ei välttämättä suurin osa ihmisistä edes huomaa, mutta ne jotka tunnistavat, nostavat heti sijoitustaan hyvä tyyppi-rankinglistallani.

Tämä on siis luultavasti ensimmäinen ja viimeinen tatuointini, jolla on jotain syvempää merkitystä. (Toki kaikista kuvistani sellaisen löytää, jos oikein lähtee miettimään.) En kovin paljon itse ymmärrä ihmisiä, jotka miettivät kuviaan ikuisuuden, hakevat niille merkitystä ja pelkäävät kyllästyvänsä kuvaan. Itse asiassa ystävän kanssa aihetta ruodittuamme tulimme siihen tulokseen, että jos kyllästyminen on niin iso ongelma, ei koskaan voi tehdä elämässä mitään isoja asioita: ei ostaa taloa, ei mennä naimisiin, ei hankkia ammattia, kaikkiin näihinhän voi kyllästyä. Olen itse aika huithaipeli enkä jaksa pohtia asioita kovin pitkään, ennemmin teen ja mahdollisesti sitten kärsin seurauksista. Elämässä pitää mielestäni ottaa riskejä! Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Näin yleisinfona, kyynärvarsi paikkana oli aikaisempiin verrattuna aika iisi, ainoastaan värittely hiukan kirpaisi. PT on älyttömän hieno ja asiantunteva tatuointipuoti Oulun keskustassa ja Sanna tatuoijana vertaansa vailla, taidan jäädä tänne vakioasiakkaaksi. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, jos tunnistat tekstin ja ennen kaikkea logon!

smile

2011-05-19T13:14:00.001+03:00

Minullekin kolahti harvinaisen herttainen blogihaaste. Samsungin ja Indiedaysin Smile-kampanja kierrättää hymynaiheita ympäri blogosfääriä; tarkoituksena on kertoa kuvin ja sanoin, mikä pieni ihana asia elämässä saa minut hymyilemään.

Tällä hetkellä olen niin kertakaikkisen tyytyväinen elämääni, että oli kovin vaikeaa valita arkea ilostuttavista asioista vain yksi. Oma Prinssi Rohkeani on kuitenkin tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä. Saan pitkästä aikaa olla vauvani kanssa yhdessä Oulussa ja tähän asti ollaan selvitty ilman pahempia hampaidenkiristelyjä. Onhan se totta, että Urho osaa olla myös jukuripäinen mulli, oikea maanvaiva, mutta suurimman osan ajasta karvakasa nukkuu ja kiehnää sylissä. Eikä sille vaan voi olla vihainen! Urho on niin täynnä elämäniloa ja positiivista elämänasennetta, että toisinaan minulla on siltä paljon opittavaa. Kun itsekin joskus oppisi ottamaan lunkisti, heittämään lattialle selälleen ja nukkumaan siinä vaikka koko päivän, jos siltä tuntuu. Urho ei ressaa eikä murjota, vaikka toisinaan draamakuningatar ottaakin vallan.

Ja onhan Urho ihan mahdottoman pöliä, mutta ei se mitään. Niin olen minäkin.

Mikä sinut saa hymyilemään? Bloggaajat voivat osallistua haasteeseen postaamalla samasta aiheesta. Henkilökohtaisesti tahtoisin haastaa Bemaryn, Hepa-neidin sekä Piaf-rouvan. Muilta haluaisin kuulla iloisia asioita kommenttilaatikon puolella! Ja jos uusi Samsung Galaxy-puhelin kiinnostaa, voi täällä osallistua sellaisen arvontaan!

Haasteen ohje:
 
1. Ota itsestäsi teemaan sopiva kuva.
 
2. Julkaise kuva blogissasi ja kerro kuvan yhteydessä lyhyesti, mikä saa sinut hymyilemään.
 
3. Haasta mukaan kolme bloggaajaa.
 
4. Mikäli haluat osallistua myös kilpailuun, jossa voi voittaa Samsungin uuden älypuhelimen, käy linkkaamassa

haastepostauksesi osoite tänne: http://indiedays.com/showroom/samsung-galaxy/

hellurei hellurei !

2011-05-15T21:28:00.000+03:00

Asu viime torstailta. Kävin ensin alkuillasta syömässä tuutorikollegoiden kanssa saunaillassa ja siirryin sieltä saunaa pakoon elokuvateatterin puolelle. Paikassa pyöri Thor ja täytyy taas sanoa, että kyllä nuo sarjakuvaleffat vaan on mahtavia. Ei sillä, ettei muutkaan esiteini-ikäisille pojille suunnatut filkat iskisi; esimerkiksi Transformers 3:sta olen odottanut jo alkuvuodesta ja uusi Potterkin tulee ihan kohta. Mahtava elokuvakesä tulossa!

Viikonlopun vietin kotikotona vanhojen työkavereiden kanssa mökillä humpaten ja kotona mekkoa ommellen. Takaisin tulin tänään, vihdoin yhdessä karvavauvani kanssa! Meillä oli melkoinen luksusmatka, saatiin ihan oma junavaunu.

Nyt alkaa jellonatykitys, kaksistaan Urzelon kanssa pidämme kisastudiota. Muihin kisastudioihin saatiin banni, kuulemma emme katso jääkiekkoa tarpeeksi tosissaan, hmph. Mutta pitäähän tämä peli nyt katsoa, vääntö on hurjaa!

Sormet ristiin!

flower power

2011-05-11T13:51:00.000+03:00

Jos ylläoleva kukkaloiste hämmentää, niin check this ouuut!

Voikukkia! Täällä pohjoisessa! KESÄ!!!

PS. Kädessäni on mustetta, josta saatte kyllä tarkempaa selvitystä hiukan myöhemmin. Nyt totuttelen itse tähän ihanuuteen ensin ja odottelen parantumista!

Music is what feelings sound like

2011-05-09T17:43:00.001+03:00

Olen alkanut taas pitkästä aikaa soittaa pianoa. On mukavaa huomata, että vaikka edellisestä soitosta on melkein vuosi, ei taito ole ehtinyt vielä hävitä sormista. Itse asiassa osaan soittaa nyt monet vanhat kappaleet paremmin: kai iän mukana on jonkinlaista kypsyyttä ja eläytymiskykyä tullut. Olen myös opetellut paljon uusia kappaleita. Yann Tiersen, suomalaiset klassikkosäveltäjät ja elokuvamusiikki ovat tällä hetkellä erityisen lähellä sydäntä.

Yritin myös opetella laulamaan, mutta toistaiseksi en ole osoittanut siinä merkittäviä lahjoja. Taidan suosiolla pysyä koskettimien ääressä.

En muista, olenko kertonut, mutta soitin vuosia myös käyrätorvea. Minulla on sitä valtava ikävä! Soitin oli lainassa musiikkiopistolta ja jouduin siitä luopua, kun lopetin siellä. Musiikkipedagogiaa opiskellessani minulla oli aivan mahtava opettaja ja aloin olla torveni kanssa jo melko sinut. Heti, kun voitan lotossa, ostan itselleni käyrätorven ja alan taas soittaa.

Tekee melkein kipeää nähdä käyrätorvistit rivissä soittimiensa kanssa.

Musiikki on minulle yksi elinehto syömisen, nukkumisen ja hengittämisen ohella. Ilman jatkuvaa musiikinvirtaa pääni on tyhjä, ajatukset eivät kulje ja hermostun. Käyn lenkilläkin vain siksi, että saan rauhassa hetken vain olla, juosta ja kuunnella musiikkia.

Mikä on sinun suhteesi musiikkiin?

PS. Asu on tältä päivältä; kuuntelin illalla ennen unta niin paljon balettimusiikkia, että tänään tuntui aivan ballerinalta.
PPS. Taitaapi olla viimeinen kerta, kun näette toisen käsivarteni paljaan kalpeana. Huomenna se nimittäin saa vähän lisää pigmenttiä!

chasing cars

2011-05-08T16:51:00.000+03:00

Eilen illalla töiden jälkeen vaihdoin kollarit tylliin, rullasin otsatukan ja heitin tanssikengät jalkaan. Ouluhalli oli täyttynyt ihanista autoista, mielenkiintoisista ihmisistä ja reteästä musiikista, joita sitten Annan kanssa kipitimme katsomaan.

Melkein voittaa ikirakkauteni Fiat 500:n. Tietysti jos tällaista minulle tarjottaisiin, niin en kyllä kahdesti miettisi. Ja katsokaa mitkä renkaat! Yäk, mustat renkat. Ne hukku asfalttiin! Vaan ei valkokylkiset! Ne sano "katso mua!" lempi... leimuaa !

Riinan piilotetut nörttiviittaukset osa 1: kuka tunnistaa?

Loppupäivän ajattelin istua parvekkeella auringossa karkkipussin ja Stargate Atlantiksen parissa. Ihanaa sunnuntaita teille, ja sitäkin parempaa äitienpäivää!

Rannalla

2011-05-04T17:59:00.000+03:00

Vaihtelun vuoksi tässäkin tyyliblogissa nähdään päivän asu! Itse asiassa blogin perimmäinen tarkoitus taitaa olla ajat sitten lipsunut hyvin sekalaiseen ompelu-/juhla-/Urho-/tatuointi-/nöreilyblogikategoriaan, mutta ei se mitään. Minulla on tätä kirjoittaessa edelleen hauskaa!

Mutta siihen asuun. Tänään päätin, että vaikka ulkona on edelleen melkein pakkasta, on nyt herrantähden toukokuu ja siksi käytännössä kesä. Joten vedin ylleni kaksi hartaudella vaalittua ja sopivaa tilaisuutta kaapissa odottanutta Lontoon tuliaista.

Hurmaavan maalauksellinen mekko löytyi köyhän ihmisen ihmemaasta Primarkista. Hintaa tällä oli aivan naurettavan vähän. Tämän lisäksi mekko istuu kuin, no, erittäin hyvin istuva mekko ja on valtavan monikäyttöinen. (Tästä pääsemmekin taas aiheeseen: "tässä on uusi lempimekkoni, rakastan tätä maasta taivaaseen ja hautaan asti, oi katsos alennusmyynnit, onpa soma mekko. Hei blogi, tässä on uusi lempimekkoni" and so on.)

Toinen ihanuuslöytö jäi käsiin Andon "alennetut tuotteet puoleen hintaan" -hyllystä, josta näiden lisäksi löytyi toisetkin lähes samanmalliset, mutta nahkaiset ja nyörilliset kengät. Nämä kengät ovat mokkaa ja röyhelölliset, joten käytännössä aivan erilaiset! Ja eihän näitä nyt hyllyyn voinut jättää.

Minun kesäfiilikseeni kuuluu aina myös helmiäisluomet, tällä kertaa mekon sävyyn turkoosit.

Viikonloppua odotan jo melkoisen innolla, tarjolla olisi nimittäin jenkkiautonäyttely ja Hurriganes-covereita. Annan kanssa lähdemme kahdestaan humppaamaan, minä tykkään!

uppav

2011-05-02T18:36:00.000+03:00

Minulla on vapusta hyvin vähän julkaisukelpoista materiaalia, mutta jaan nyt kanssanne parhaat palat siitä, minkä kehtaa yleiseen levitykseen laittaa!

Vappuni alkoi perjantaina erään opiskelija-alueen pihamaastossa järjestetyissä grillijuhlissa. Lähdin sieltä ihmisten aikoihin kotiin, sillä lauantaiaamuni vierähti mukavasti töissä. Töiden jälkeen kiisin keskustaan rastisuunnistukseen. Meidän joukkueellamme oli mahtavan fantsu salainen ase, jolla kirvoitimme rastivahdeilta ennätyksellisen pistesaaliin!

Ja kuten tästä valtavan taiteellisesta ja laadukkaasta otoksesta voitte päätellä, meillehän se voitto sitten kolahti! Palkinnoksi saimme hianot pystit sekä mainetta ja kunniaa.

Täytyy kyllä sanoa, että vappu oli paras vappu ikinä ja oikeastaan myös yksi elämäni hauskimmista päivistä. Kiitos siitä kuuluu mahtavalle Pienet munat, isot munkit! -porukalle, jonka työpanos ja antautuminen oli kertakaikkisen ansiokasta. We rule!

My Mr. Brave

2011-04-28T13:02:00.001+03:00

Urski viettää tälle keväälle viimeisiä lomapäiviä maalla, jossa itsekin vietin pääsiäiseni. Toukokuun puolessa välissä käväisen taas siellä ja sitten otan Urhon taas hetkeksi Ouluun. Vähäsen alkaisi jo olla ikävä!

Ja voi itku, toinen rakas lapseni eli kuvan kamera alkoi vihoitella minulle ja vilkutella camera erroria, joten nyt se matkaa jossain välillä Oulu-Vantaa ja takaisin sen saan vasta parin viikon päästä. Onneksi varalta löytyy pokkari! Vapusta ei kyllä taida tulla kovin kummoisia kuvia (mikä on näin tarkemmin ajateltuna ehkä vain hyvä).

Maalla oli jo melkein kesä! Oulussa taas ei, tuo saamarin tuuli puhaltaa edelleen suoraan Siperiasta eikä aurinko lämmitä tyynelläkään vielä riittävästi. Nyt sormet ristiin, että sääennuste menee mönkään ja vappuna onkin jo helteet ja suora auringonpaiste yömyöhälle!

Ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä

2011-04-24T19:47:00.000+03:00

(Tarkalleen ottaen täällä ei pysähdy yhtään mikään juna.)

Pääsiäiseni on kulunut rattoisasti joutenollen, ommellen ja ostoksilla kierrellen hyvän ystävän kanssa. Pitkäperjantain puolestaan vietin mummolassa erään vallan ihanan veikkosen vietävänä.

Launtai-iltana annoin äitin ihanan ompelukoneen laulaa ja surautin aamulla ikiparhaasta kangaskaupasta löytämästäni pilkkukankaasta herttaisen kesämekon. Sisko puolestaan kertoi aiemmin löytäneensä vanhan rautatiesillan, joten tänään kaappasin äitin ja kameran matkaan ja körryytimme kärrypolkua sillalle kuvaustarkoituksessa. Sillalla ja polulla sen takana on joskus kulkeneet raiteet, mutta ratapölkyt on jo aikoja sitten kerätty sivuun eikä siltaa taida enää hevosten lisäksi juuri muut kulkea.

Säilöön jäi myös kaksi muutakin kangasta, joista toinen odottelee siskon lakkiaisia ja toinen kesän rientoja. Oli muuten vähän erilainen fiilis kuvailla mekkokuvia tänään kuin esimerkiksi tällöin, lämpötilaero on nimittäin reilut 40 astetta! Muutenkin on ihanan positiivinen olo, ehkä se kesä vielä oikeasti tulee. Ja Oulussa asuvat ovat nyt hiljaa, en tahdo tietää, jos Oulussa onkin tullut lisää lunta ja pakastaa. Täällä maalla on ainakin lämmin!

Musta joutsen

2011-04-20T20:44:00.000+03:00

Eilen kävin katsastamassa näin muodikkaasti jälkijunassa Oscar-leffan Black Swan. Juoni lienee tässä vaiheessa jo kaikille selvä, joten tiivistän elokuvaesittelyn omiin fiiliksiini: elokuva oli outo, kiehtova, jännittävä (vieressäistujalla mahtoi olla hauskaa, kun nyhkähtelin harva se hetki säikkykohtien vuoksi), kaunis, synkeä, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Tykkäsin!

Minä en osaa luontevasti soljuttaa asuihini näppäriä pikkuviittauksia erinäisiin aiheisiin, vaan pukeudun naamiasteemalla harva se päivä niin, että tyhmempikin tajuaa viittaukset. Jos siis esimerkiksi inspiroidun elokuvasta, joka kertoo baletista ja jonka nimi on musta joutsen, löytyy asustani takuuvarmasti mustaa, höyheniä ja helmaa. On itse asiassa suoranainen ihme, etten vetänyt ylleni tylliä ja laittanut hiuksiani kiinni tiukalle nutturalle.

Huomenna hyppään kämppiksen kyytiin ja vietän pääsiäisen mamman hoivissa. Saatanpa myös käydä vähän kangaskaupassa ja ommella jotain jännittävää!

Kannattaa olla omituinen!

2011-04-15T18:31:00.002+03:00

Nautiskelen tässä parhaillaan kahdesta vapaapäivästä, mikä tuntuu pitkän tauon jälkeen varsin ruhtinaalliselta. Eilispäivä kului kuitenkin järkkäillessä, juostessa, liidellessä, myydessä ja lopulta juhliessa vasta perustamamme koulutusalajärjestön ensimmäisen tapahtuman parissa. Kyseessä oli eukonkantokilpailut, johon saimme kerättyä 11 joukkuetta kisaamaan. Kaikilla oli hauskaa ja kaikki onnistui hienosti; ensimmäiseksi tapahtumaksi siis loistosuoritus! Itse olin yhdelle joukkueelle eukkona ja muun ajan kameran takana, kuvia en kuitenkaan täällä voi julkaista. Niitä voi käydä katsomassa yhdistyksemme fb-sivuilla täällä! Ilta jatkui baarin puolelle jatkobileissä, joissa valittiin myös vuoden Eukonkaataja ja Ukonkaataja iskurepliikkikilvassa. Itse istuin lipunmyynnissä osan illasta ja pääsin juhlistamaan vasta kahden aikoihin. Nostimme kuitenkin OSASTO-porukan kanssa maljan onnistuneelle päivälle. Hyvä me!

Tänään heräilin sitten onnellisen myöhään ja sain nerokkaan idean. Kävelin lähimpään parturiin ja saksitin itselleni otsatukan! Ikinä ei ole kyllä ollut näin jännää parturissa. Kampaaja oli älyttömän mukava miekkonen, joka rakastui selkämykseni naiseen ja muutenkin tykkäsi tyylistäni; olen kuulemma mahdottoman omituinen ihminen, mutta ihana. Juttelimme ja nauroimme koko session ajan, sain enemmän kehuja kuin koko kuluneen vuoden aikana ja muutenkin synkkasi oikein hyvin. Ja kaikki tämä kahvihetken hinnalla! Lupasin nimittäin tulla takaisin voileipien kanssa joku päivä kahvittelemaan eikä kampaaja sitten tahtonut työstään maksua. Lupauksen aion ehdottomasti täyttää mahdollisimman pian, mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa klikkaa heti.

Näin näpsäkkä tukasta sitten tuli. Minä tykkääntykkääntykkään tästä, entäs te?

From Urho with love

2011-04-14T14:01:00.002+03:00

Lahja ilman juhlaa

2011-04-13T15:13:00.002+03:00

Trinklettina beauties from Irregular Choice Carnaby Street store LOVE LOVE LOVE these !

Minulla on maailman paras poikaystävä.

London day 3: tourists

2011-04-12T16:55:00.000+03:00

Kolmantena ja viimeisenä päivänä keskustassa teimme viime hetken ostokset ja suuntasimme British Museumiin, jonne minut veti Egypti-osasto. Näin jälkikäteen voin kyllä sanoa, että ehkä kuitenkin mieluummin olisi kannattanut käydä tuijottelemassa dinoja Natural History Museumissa tai vaikka Sherlock Holmes Museumissa. Romanttisena haahuilijana odotin museolta hämäriä käytäviä, muumioita ja Indiana Jones -tyyppistä jännitystä historian kaikujen edessä; tupa täynnä patsaita ja muita pystejä ei osoittautunut kovin mieltä kiehtovaksi.

Harrodsin karkkiosasto on jokaisen suklaahimoitsijan taivas. Itseäni tosin lähinnä ahdisti olla niin hienossa kaupassa, eihän tuollaisessa uskalla edes katsoa mitään!

Parin päivän rasvaperunoiden jälkeen oli oikein mukavaa syödä välissä jotain kevyempää; kultturelli kokemus päättyi tosin siihen, että illalla oli taas nälkä ja pubissahan sitä tuli parit pihvit haukattua.

Yövyimme kolme yötä aivan King's Crossin aseman vieressä olevassa Montana Excelissä, joka sijaitsee samalla kadunmutkalla parinkymmenen muun halvahkon hotellin kanssa. Suomen tasoon nähden hotelli oli melkoisen ylihintainen (70 puntaa yöltä huoneesta, jossa ei tosiaan ollut muuta kuin parisänky ja vessakomero, kelpo aamiainen kuului sentään hintaan), Lontoon hintatasoon nähden hotelli oli kuitenkin keskiluokkainen ja -hintainen. Mitään valittamista ei huoneesta tai hotellista ole, sijainti on kerrassaan erinomainen ja kaikki oli juuri sitä mitä odotinkin. Tänne voisin ehdottomasti mennä uudestaankin!

Lensimme muiden köyhien tapaan Ryanairilla, joka käyttää 50 mailin päässä keskustasta sijaitsevaa Stanstedin kenttää. Nopeimmiten kentältä keskustaan pääsee junalla, jolloin matka kestää noin 20 min. Hintaa tällä reissulla on kuitenkin noin 16 puntaa suuntaansa. Halvimmalla pääsee easyBusin busseilla, joiden hinnat lähtevät 2 punnasta per suunta. Matka näillä kestää 75 minuuttia ja tähän päädyimme itse. Muita vaihtoehtoja on useilta bussifirmoilta, matkat näillä kestävät useimmilla 90 minuuttia ja hinnat pyörivät 9 punnan tienoilla.

Paluulentomme lähti perjantaiaamuna klo 7.35 eikä bussiin hyppääminen viiden aikoihin aamulla kovin houkutellut, joten vietimme viimeisen yön Takeleyn kylässä Stanstedin kentän vieressä. High Trees B&B tarjosi meille kiehtovan yöelämyksen (omituista asua tuntemattomien ihmisten yläkerrassa; oli koko ajan vähän sellainen tunne, kun olisi taas kotikotona ja äiti voisi astua ovesta kriittisellä hetkellä) somassa pikkukylässä, josta unohdin tietenkin ottaa kuvia silloin, kun oli vielä valoisaa. Tämäkin yösija täytti kaikki vaatimuksemme ja enemmänkin; aamupalan sai huoneeseen jo illalla ja paikan omistajatädin kärsivällisyys luottokorttihäsläyksieni kanssa ennen matkaa oli suorastaan ylimaallista.

Kylässä sijaitsi kaksi pubia, joista sai ruokaa vielä iltamyöhäänkin. Parasta matkustamisessa on minusta nähdä paikallista, oikeaa elämää, ja tähän pikkukylän pub tarjosi kyllä erinomaisen tilaisuuden!

Kokonaisuudessaan reissu oli yksi parhaista ja tänne on ehdottomasti päästävä uudestaan. En kyllä vieläkään osaa päättää, kummasta pidän enemmän, Dublinista vai Lontoosta.

Löysin matkalta melkoisesti uusia ihanuuksia, joita tulette näkemään pitkästä aikaa päivän asuissa kevään mittaan. Kaikista parhaimman esittelen ehkä jo huomenna!

London day 2: city view

2011-04-11T20:39:00.002+03:00

Toinen päivä Lontoossa kului edellisen tapaan ostoksia tehden. Tällä kertaa kohteena oli Soho ja Oxford Street lähiympäristöineen, saatoinpa myös eksyä erääseen Carnaby Streetin pienoiseen kenkäpuotiin. Kuvia täältä ei ole, sillä olen edelleen melko ujo kamerankäyttelijä julkisilla paikoilla, enkä oikein uskaltanut kaivaa kameraa esiin muuten kuin ollessamme turvallisesti muiden turistien keskellä nähtävyyksien juurella. Niistä sitten tulikin pari otosta räpsittyä!

Tuona päivänä oli aivan älyttömän lämmin, mekolla pärjäsi aivan hyvin myös varjossa! Vähän kirveli palata takaisin Suomeen, kun tänäänkin mittari on hädintuskin kivunnut 4 asteen yläpuolelle. Oi kesä, tule jo!

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin, tuli tuolla syötyä juuri sitä mitä huvitti pahemmin kaloreita laskematta. Enpähän ollut aiemmin kekannut, että halloumijuustonkin voi friteerata!

Turisteilla oli päivän päätteeksi jalat vähän pipit.

London day 1: Camden

2011-04-10T21:42:00.000+03:00

Ahoy mateys, takaisin Suomessa! Mahtavanihanan ikimuistoinen viikko on nyt takana ja paluu arkeen tuntuu aika mahdottomalta; Lontoossa oli ihanaa ja lämmintä eikä siellä tarvinnut turvata kalenteriin tai vastata puhelimeen ja ulos pystyi mennä ilman takkia ja sai syödä mitä halusi missä halusi ja ja ja. Hetken ehtii vielä kuitenkin fiilistellä lomaa kuvien parissa!

Lähdimme reissuun maanantaina kello viisi aamulla ja koko päivä meni aika sutjakasti junassa, koneessa ja bussissa istuen. Hotellille päästyämme olimme niin väsyneitä, että rehellisesti sanottuna en muista tehneeni yhtikäs mitään. Reissun ensimmäiset kuvat ovat siis tiistailta, jonka vietimme Camdenissa. Hotellimme sijaitsi aivan King's Crossin juna-aseman vieressä, mutta päätimme reippailla parin mailin matkan Camdenin putiikkialueelle. Koko päivän aluetta tarvottuamme ei sitten tehnytkään mieli reippailla enää yhtään ja päädyimme pubiruuan jälkeen hotelliin nukkumaan. Tarkoitus oli lähteä vielä illalla keskustaan, mutta väsymys voitti ja heräsimme aamulla aamiaisaikaan.

Hotellin hoodeilta.

Camden oli aivan mieletön paikka (paitsi ne jäätävät hevosenpäät: mmmmitä?), valtava alue täynnä toinen toistaan kiehtovampia pikkukauppoja ja vintageliikkeitä. Alue kattaa pari katua liikkeineen sekä massiivisen sisätilakojuimperiumin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään torikojualueesta, vaan suurin osa liikkeistä on katollisia pikku kopperoita sovituskoppeineen. Valitettavasti suurimmassa osassa oli kuvaaminen kielletty eikä sitä kaikkea ihanuutta kyllä olisi kameraan saanut ikuistettuakaan. Ja kun sanon ihanuutta, tarkoitan sitä sanan varsinaisessa merkityksessä; eräskin kauppa myi pelkästään pitsisiä vaatteita ja voitte uskoa, ettei paljon kauniimpaa puotia mahda olla. Jotenkin menin näistä kaikista mahdollisuuksista kuitenkin niin lukkoon, että koko reissulta jäi käteen vain kahdet kengät ja yksi hame. Sitäkin somempia silti!

Meet the maailman mahtavin suklaakakku. Kokemus oli niin ylitsevuotava, että aivan vieläkään ei tee suklaata mieli.

Yhteenvetona: jos Lontooseen eksyy, on Camden ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Eroavaisuutta Portobello Roadiin en osaa sanoa muuten kuin siten, että Camden on auki joka päivä ja taitaa alueena olla isompi. Koko alueella käy Visa Electron ja puotien lisäksi on täynnä myös kiinnostavia ruokakojuja.

Julkaisen loput kuvat vielä kahdessa postauksessa, sillä niitä on vielä varastossa melkoinen määrä. Myös muita kuulumisia on taas enemmän aikaa kirjoitella, kun harjoittelu on ohi ja paluu koulunpenkille tapahtuu huomenna. Minulla on myös melko mahtavaa näytettävää eräästä Lontoon tuliaisesta, siitä lisää myöhemmin!

Red riding hood

2011-04-04T16:54:00.002+03:00

Punainen takki on ollut etsintälistallani siitä asti, kun myin entisen, itselleni huonosti istuvan trenssin Lauralle. Koska juuri oikeanlaista, trenssimäistä mutta ei liian miehekästä, ei tuntunut löytyvän mistään, päätin ommella kevättakkinni itse. Ompelin sen Modan tammikuun numeron militarytakin kaavaa mukaillen punaisesta enstexistä (tiedän kyllä, että sitä käytetään pääasiassa eräjormakuteissa tai lasten kurahousuissa; ainakin se kestää käyttöä! Muovimaisempi puoli kankaasta on sisällä piilossa, päälliosa on kankaan nurja puoli) ja hurmaavasta, maalausta muistuttavasta puuvillasta. Koristekantti löytyi muutama kuukausi sitten kirpputorilta ja sydännapit Nappi-Kikasta. Kokonaishinta takille jäi alle 15 euron.

Needless to say, red is the colour of my true love.

Kengät sen sijaan ovat noin vuoden takainen löytö Seinäjoen Fidasta; aarreaitasta, joka ei petä koskaan.

Tämän postauksen julkaisuaikaan istun jo lentokoneessa hyvää vauhtia kohti Lontoota. Viikko ilman kalenteria, aikatauluja, pakollisia menoja ja sairaalavaatteita on oiva päätös palkitsevalle, mutta mahdottoman raskaalle harjoittelujaksolle. Punainen takki päällä kyllä kelpaa kipittää pitkin kaupungin katuja!

Kalkkilaivan kapteeni and other bloody piratesss

2011-04-03T17:28:00.001+03:00

Huhhahhei ja rommia pullo!

Harjoittelun päättymisen kunniaksi järjestimme Annan kanssa kotibileet teemalla meri.

Minä olin vanhan polven parkkiintunut merikarhu, kun taas Anna oli simpsakka merirosvotypykkä. Paikalle saapui myös muun muassa merirosvokapteeni papukaijoineen, sekalainen joukko paikalle haaksirikkoutuneita muita merirosvoja, somalirosmo, yhdellä lonkerolla ja seitsemällä puujalalla ontuva mustekala, neitoseilori sekä purjeveneellään pikeepaidassa paikalle seilannut Hans-Peter (som gillar killar).

Laiva keinui ja hyökyaallot höykyttivät tätä sekalaista seurakuntaa. Loppujenlopuksi muutama mies taisikin ajautua yli laidan, loput haaksirikkoutuivat Krapulasaarille ja sinne jäivät. Tämä kapteeni ainakin taitaa pysyä kuivalla maalla jokusen tovin!

rockabilly rules ok !

2011-03-20T17:27:00.000+02:00

Paras keino katkaista uuvuttava työputki on yhtenä iltana ottaa ja pynttäytyä niin maan komiaksi notta! ja lähteä mukaansatempaavalle keikalle ihanien ystävien kanssa.

Tällä kertaa meitä tanssitti Grady Company Lentävässä lautasessa ja hyvin laittoi helmat heilumaan!

Paluu arkeen tapahtui tosin jo seuraavana päivänä, kun sairaalan käytävät kutsuivat taas. Enää kuitenkin kaksi viikkoa, sitten koittaa vapaus ja ykkösmahtavuusviikko. Sitä odotellessa!

faq

2011-03-14T16:42:00.000+02:00

Kysymys kuuluu: missä Riina on?

Vastaus 1: Indiedaysin Lookbookissa.

Vastaus 2: Sairaalassa. Harjoittelua 3 viikkoa jäljellä!

Vastaus 3: Kotona lukemassa farmakologian tenttiin kolmatta kertaa. Klassinen esimerkki: älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää kuten minä käsken. Ja minä käsken teitä lukemaan tentteihin kunnolla ensimmäisellä kertaa.

Vastaus 4: Huhtikuun neljäs päivä alkaen viikon Lontoossa!!!! How cool is that.

Tiivistelmä: Riina on hengissä ja onnellinen, vaikka aikaa ja kuvamateriaalia ei blogiin nyt olekaan. Onneksi tätä kestää enää kolme viikkoa!

Irtiotto

2011-02-27T22:34:00.001+02:00

Kämppiksen veli, jonka kanssa itse vietin viime kesän kartingradan pyörteissä, tuli viikonlopuksi kylään ja tästä syystä meillä oli juhlat. Ilta meni mukavasti kotona juomapelin ja syöminkien parissa ja jatkui puolenyön jälkeen tanssilattialle.

Pupujen suuri itsemurhakirja: häiriintyneen viihdyttävä kirja lähikirjastostamme, jonne uskaltauduin viime viikolla ensimmäistä kertaa, saaliina sylillinen omituisia kirjoja ja sarjakuvia.

Tänään käväisimme herättyämme pelaamassa porukalla vielä biljardia sekä tutustumassa paikallisiin nähtäävyksiin, Kauppuri 5:een ja Biskettiin.

Koko viikonlopun jatkunut mässäily aiheutti yllättäviä oireita, leukaperäni alkoivat juilia vietävästi! Toivottavasti se on ohimenevää, kauheaahan se olisi, jos ei voisi antaumuksella syödä.

Kotiinpalatessamme keittiö ei ollut kumma kyllä siivoutunut itsestään; ei taaskaan mennyt kuin Strömsössä.

Lucky one

2011-02-22T15:58:00.027+02:00

Kiitos kaikille ihanista kommenteista! Niitä oli hurjan hauska lukea ja sain nyt paljon paremman käsityksen siitä, millaisista postauksista tykkäätte. Osittain myös vähän yllätyin; esimerkiksi illanviettopostauksia olen vähän panttaillut, sillä minusta tuntuu, että minusta saa niistä kamalan alkoholisoituneen kuvan :D

Tulevaisuutta puolestaan voin väläytellä sen verran, että harjoittelun jälkeen (puolessa välissä pian! Vajaat kuusi viikkoa hiljaisempaa eloa jäljellä) luvassa on paljon kaikkea jännää. Reissupostauksista tykkääviä hemmotellaan kuvarikkaalla matkaraportilta ulkomaan suunnalta ja saattavatpa uutta mallistoa kaipailleetkin saada jännittäviä uutisia. Mutta enempää en kerro! Viikonloppuna puolestaan pääsen pitkästä aikaa viettämään aikaa ystäväporukan kera, joten ihan lähiaikoinakin on luvassa tekstiä ja kuvia.

Kristalle paljon onnea arpaonnesta (ja ihanasta kommentista), laittelenpa sinulle kohtapuoliin sähköpostia tulemaan!

Be my Valentine

2011-02-14T21:05:00.001+02:00

Kyseisen hömppäpäivän sekä lähestyvän kolmannen blogisynttärin kunniaksi on taas aika pykätä pystyyn arvonta. Tällä kertaa palkintona on oma ylpeyteni: huippusöötti, näppärästi asustava ja omin kätösin ompelemani rusettivyö.

Voittaja saa valita vyönsä värin sekä rusetin koon. Vyö on puuvillaa ja kiinnittyy rusetin alta napilla.

Vastapalvelukseksi pyydän vain yhtä asiaa: kerro, mikä postaus Oh Molly!n kolmen vuoden taipaleelta on kaikkien aikojen suosikkisi ja miksi. (Lisäksi saa kehua ja kommentoida ihan yleisellä tasolla!) Kaikkien vastanneiden kesken suoritetaan demokraattinen arvonta 22.2.2011.

Vain nimimerkilliset kommentit huomioidaan. Muistathan myös lisätä sähköpostiosoitteesi kommentin loppuun!

Ihanaa ystävänpäivää!

Gleams of light

2011-02-13T18:47:00.000+02:00

Suuntasin ensimmäisenä viikonloppuvapaanani pitkään aikaan kotikonnuille halimaan Urhoa ja värjäyttämään tukkani mamman kotikampaamossa. Nyt olen taas Oulussa ja vähän on suru puserossa, kun vaavi jäi edelleen maalle jatkamaan lomaansa. Onneksi kiirettä pukkaa edelleen siihen malliin, etten juuri ehdi öisiä tunteja lukuunottamatta ikävöidä karvakorvaani; silloinkin on onneksi yleensä paikalla toinen, vähemmän karvainen halittava.

Helmikuun 22. päivä lähestyy ja sitä myötä blogin kolmas syntymäpäivä. Tuttuun tapaan tämä tietää arvontaa, joka käynnistyy ensi viikon alkupäivinä; siispä stay tuned!

Sin sin sin

2011-01-28T16:38:00.003+02:00

Yksi viimeaikaisista bravuuriruuistani osoitti taas mahtinsa. Kyseessä on syntisen hyvä kaalilaatikko (syntinen siksi, että siinä on valehtelematta ainakin kaksisataatuhatta kaloria), josta jopa kaalia sydämensä pohjasta inhoava kämppikseni tykkäsi ! Ja koska tämä on ehkä ainut ruoka, josta olen vakaasti sitä mieltä, että oma versioni on äitin omaa parempi, tahdon jakaa huippureseptini myös teidän kanssanne (ja äitin, että hänkin saa kokeilla tätä ja myöntää, että olen oikeassa). Varatkaa syöjiksi neljästä kuuteen henkilöä ja nauttikaa!

Syntisen hyvä kaalilaatikko

6 annosta

Pienehkö keräkaali ( >1 kg)
1-2 sipulia
400 g jauhelihaa (+suolaa, mausteita)
2 dl riisiä
6 dl vettä
1 pkt Koskenlaskijaa
siirappia

1. Paloittele Koskenlaskija viipaleiksi. Laita puolet viipaleista uunivuoan pohjalle ja puolet isoon kulhoon.

2. Pilko keräkaali näppäriksi suupaloiksi. Paista kaalia ja sipulia pannulla rypsiöljyssä useassa erässä (itselläni meni kolme pannullista) hetki, jotta ne pysyvät puoliraakoina, mutta saavat hiukan lisää makua. Kumoa juustojen joukkoon isoon kulhoon ja sekoita.

3. Paista jauheliha kypsäksi, mausta runsaasti. Kumoa juuston ja kaalien sekaan isoon kulhoon ja sekoita hyvin.

4. Keitä riisit runsaassa vedessä (noin 6 dl). Sekoita ne lähes kypsinä kulhoon lopun keittoveden kanssa muiden aineiden kanssa. Anna juuston kulhossa sulaa hetken.

5. Kumoa koko sörsseli uunivuokaan juustojen päälle.

6. Loruta komeuden päälle siirappia oman maun mukaan. Henkilökohtainen makuni on runsaanpuoleinen, piirsin siirapilla päälle kunnon ristikon ja itse asiassa olisi voinut laittaa vielä vähän lisääkin.

7. Paista uunissa 175-asteessa 30-45 minuuttia (paistoaika riippuu veden määrästä ja kaalin halutusta pehmeysasteesta; itse nautin kaalini mieluiten rapsakkana).

8. Lähde lenkille.

(Valmis loota hitusen jäässä, vietti yönsä parvekkeella.)